Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Useimmista työhyvinvointikyselyistä on käynyt ilmi, että työntekijät haluavat tehdä töitään mahdollisimman itsenäisesti, mutta samanaikaisesti kaipaavat lähiesimiehen tukea arjessa. Mistä tässä ristiriitaisessa ajatuksessa mahtaa olla kysymys?

Uskon tämän liittyvän vahvasti asiantuntijatyön määrän lisääntymiseen viime vuosikymmenien aikana. Itsenäisyyden lisäksi asiantuntija tarvitsee myös tukea, mikä asettaa esimiehelle erityisvaatimuksia. Vaikuttaa siltä, että esimiehillä on suuria haasteita asiantuntijoiden johtamisessa.

Yksi keskeinen syy lähiesimiestyön vähenemiseen on valtuuttamalla johtamisen tapa, joka tarkoittaa sitä, että johdettavalle annetaan runsaasti itsenäistä valtaa päättää, miten ja usein myös, missä hän tekee työnsä. Tällainen johtamistapa on sinänsä osoitus siitä, että johdettavaan luotetaan sitoutuneena ja osaavana, itsenäiseen työskentelyyn kykenevänä ihmisenä.

Valtuuttamalla johtamisen lisääntyminen on seurausta siitä tosiasiasta, että työt ovat erikoistuneet ja asiantuntijuus on korostunut. Tietokoneistunut työn tekeminen ja työskentely-ympäristö ikään kuin itse valvoo työsuorituksen syntymistä ajallaan. Esimiehen ei tarvitse entiseen tapaan valvoa, että työt tulevat tehdyksi. Asiantuntijatyössä myös riippuvuussuhteet toisten työsuorituksista korostuvat sähköisessä työskentely-ympäristössä. Jos joku ei tee omaa osaansa, muut joutuvat kärsimään, koska eivät pääse eteenpäin.

Valtuuttamalla johtaminen yhdistettynä yksilötavoitteisiin, aikaansaa helposti sen, että työntekijät ovat työelämässä varsin yksin tehtäviensä kanssa, vaikka kiire on alituista. Ihmiset näyttävät tekevän kovasti töitä yhdessä, mutta todellisuudessa jokainen yrittää selvitä yksin omasta osuudestaan.

Asiantuntija-Suomi on synnyttänyt äärimmilleen viedyn itseohjautuvan työntekijän. Siinä on paradoksaalisia puolia. Mikään ei hivele asiantuntijan itsetuntoa enempää kuin se, että hän saa tehdä alusta loppuun omaa työtään mahdollisimman itsenäisesti, ilman, että kukaan vahtii sitä tai puuttuu siihen. Parhaimmillaan valtuuttamalla johtaminen luo työntekijälle vahvan merkityksellisyyden tunteen ja hän kokee, että häneen luotetaan ja hänelle annetaan vapaus. Tämä motivoi työntekijää terveellä tavalla.

Kaikki on hyvin niin kauan kunnes itsenäiseen työhön valtuutettu itseohjautuva työntekijä joutuu tilanteeseen, jossa hän tarvitsee tukea, eikä saa sitä. Esimiehet eivät välttämättä tunne johdettaviensa arkitöiden sisältöä riittävästi, koska tällainen johtamisajattelu ja -asenne ei korosta arkityön tukemista.

Valtuuttamalla johtamisen kulttuuri on mahdollistanut muun muassa sen, että esimiehiksi on palkattu hyvin nuoria henkilöitä tai henkilöitä, joilla ei ole lainkaan alan kokemusta. Tällaisen esimiehen uskottavuus on koetuksella välittömästi, kun arki paljastaa hänen asiantuntemuksen puutteensa.

Valtuuttamalla johtaminen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, että esimiehet jättävät ”kevyellä omallatunnolla” ja ”ylistämällä alistamalla” johdettavan yksin ja pelkästään kollegojensa varaan.

Vaikka valtuuttamalla johtamisella on hyvä tarkoitus, siinä on paljon paradoksaalisia piirteitä. Sitä käytettäessä olisi hyvä pohtia seuraavia kysymyksiä:

• Kuinka paljon vietät arjessa yhteistä aikaa johdettaviesi kanssa?
• Miten käytät tämä ajan johdettaviesi kanssa?
• Oletko fyysisesti läsnä?
• Kuinka paljon ymmärrät johdettaviesi arkitöiden sisällöstä yksilötasolla?
• Tiedätkö, mihin johdettaviesi aika kuluu konkreettisesti päivittäin?
• Hallitsetko substanssikysymyksiä mielestäsi riittävästi?
• Autatko johdettaviasi määrittelemään työpaineissa työtehtävien prioriteettijärjestystä?
• Oletko sinä se henkilö, joka sanoo, minkä tehtävän voi jättää tekemättä, jos aika ei riitä kaikkeen?
• Miten paljon uhraat aikaa johdettavillesi verrattuna siihen aikaan, jonka kohdistat omaan esimieheesi? Oletko varma, että kannat esimiesvastuuta johdettavistasi riittävästi?
• Mistä tiedät, että vastauksesi on oikea?

Esimiestyö ei ole helppoa, koska johdettavat ovat yksilöitä ja kaikki erilaisia. Oletko keskustellut näistä asioista avoimesti johdettaviesi kanssa? Oletko kysynyt heiltä, miten he mieltävät läsnäolosi heidän arkipäivässään? Nyt alkuvuodesta on erinomainen tilaisuus aloittaa tällaiset keskustelut ja sopia yhteisistä, entistä sujuvammista toimintatavoista.

Annu Palmu toimii johtajuuskouluttajana ja johdon työnohjaajana. Lue myös Palmusta aiemmin julkaistu juttu Eettisyys johtotähtenä. Lisätietoja Palmusta löydät osoitteesta www.hekateconsulting.fi. Palmu on kirjoittanut kirjat Rakasta itseäsi, Basam Books 2014 ja Nokia-vuodet, Atena Kustannus 2009.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.