Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Työaikana en vastaa siviilipuheluihin. Vanhanaikaista, mutta selkeää. En oikeastaan vastaa myöskään työpuheluihin, sillä suurimman osan ajasta vietän projektihuoneessa tekemässä työtä yhdessä projektiryhmän kanssa. Puhelu kesken kaiken katkaisee ajatuksen ja siihen palaaminen on taas jostain ajasta pois.

Palaveriaika on erityisen kallista aikaa, istuuhan siinä useampi ihminen yhdessä pohtimassa maailman menoa. Palaverit ovat erilaisia, eikä niiden pitäisi olla pelkkää ajanhukkaa. Mutta moiselta ajatukselta ei voi välttyä, kun esitellee ajatuksiaan muille ja samanaikaisesti yksi keskittyy kännykkään, toinen sähköpostiin ja kolmas omiin unelmiinsa. Onko selkeämpää tapaa ilmaista toiselle, ettei välitä hänen ajatuksistaan. Että hänen työnsä/ajatuksensa/panoksensa ei ole tärkeä. Tai ei ainakaan niin tärkeä, ettei voisi samalla yrittää tehdä kolmea muutakin asiaa.

Olen vanhanaikainen ihminen, uskon asioiden tekemiseen kerralla oikein. Uskon myös, että keskittymällä siihen tilanteeseen, jossa on, saa parhaan vastineen uhratulle ajalleen. Ajattelen aikaa budjettina. Odotan, että varaamani aika riittää kaikkeen, mitä on tehtävä.

Aina ei aika kuitenkaan riitä. Ei tänään, ei huomenna eikä eilenkään. Mietin, miten voisin saada aikaiseksi entistä enemmän entistä vähemmällä ajalla. Tekemällä asioita eri tavoin? Suurpiirteisemmin, tai ehkä tarkemmin? Riippuu asiasta, tilanteesta, ongelmasta. Aika on ongelmista yksi, muut usein johdettavissa siihen. Tee analyysia ongelmista, niin törmäät heti aikaan.

Aika on vaikea, se on tavoittamaton, uusiutumaton luonnonvara. Elämässä pitää olla aikaa nauruun, leikkiin ja työhön. Ehkä juuri tässä järjestyksessä.

Eeva Heinonen työskentelee asiantuntijatehtävissä palvelualalla. Hän on myös ammattijärjestäjä, ja luennoi aiheesta kansalaisopistoissa. Lue Heinosesta kertova juttu Monitoiminainen vauhdissa.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.