Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Täällä Espanjassa asustellessani olen viime aikoina ihmetellyt ihmisten positiivisuutta ja pohtinut, mistä vaikutelma oikein syntyy.

Onhan täällä valoa ja aurinkoa mielen virkistykseksi enemmän kuin koto-Suomessa, mutta on sadepäiviäkin. Illat ovat pimeitä ja yöt kylmiä näin talvisaikaan, ja usein talotkin. Töissä käyvillä ihmisillä on kiirettä ja paineita. Töitä tehdään usein aamuyhdeksästä kahteen ja jatketaan siestan jälkeen viidestä iltayhdeksään. Sitten vasta mennään harrastuksiin.

Kohtaan omissa harrastuksissani näitä työpäivänsä päätteeksi paikalle tulevia iloisia ja positiivisia ihmisiä. Ajan kuluessa olen ymmärtänyt, että yksi avainasia näiden ihmisten valoisuudessa ja lämmössä on pysäyttävä kohtaaminen.

Positiivisuudesta puhutaan aina. Se on hyvää elämää ylläpitävä voima ja erittäin tärkeä asia oivaltaa, mutta se on aika iso pähkinä purtavaksi. Positiivisuus ei aina välttämättä ole iloisuutta, vaan se on asenne tai jotain vähän mutkikkaampaa. Mutta sitä voi viljellä hyvin yksinkertaisella tavalla: kohtaamalla päivän aikana tapaamansa ihmiset huomioonottaen, ystävällisesti ja välittäen – kuin aika pysähtyisi hetkeksi. Lämmin katse ja hymy tai kohtelias huomionosoitus on kuin lahjan antamista ja samalla oma mieli pysyy iloisena.

Aina ei voi olla positiivinen, mutta toisen voi aina kohdata niin kuin juuri hän olisi sillä hetkellä elämäsi tärkein ihminen. Tämän taidon osaa suurin osa espanjalaisista. Toisista välittäminen ja huomaavaisuus tuntuvat aina hyvältä. Tulee sellainen olo, että olet tärkeä, kaunis ja kuulut joukkoon. Ja tällä joukolla tarkoitan koko kylää, kaupunkia, maailmaa. Kun kadulla kohtaamasi vieras ihminen katsoo sinua silmiin, hymyilee ja tervehtii, se saa sinut hyvälle tuulelle ja väkisinkin hymyilet sen jälkeen. Vähän tutummat halaavat, antavat poskisuudelmia ja kyselevät kuulumisia, katsovat tarkasti silmiin ja aidosti odottavat, mitä vastaat.

Täkäläiset myös helposti kehuvat toisten ulkonäköä ja vaatteita, joten pukeutuminenkin tuo iloa. Espanjalaiset ajattelevat, että kauniit vaatteet ovat kohteliaisuus muita kohtaan ja niistä nautitaan ja niitä kehutaan. Joskus kohtaaminen on tietysti pikaisempi eikä varsinaista vastausta edes odoteta, mutta kohtaaminen on aina lämmin ja välittävä. Erityisesti uudet ihmiset huomataan ja heidät otetaan lämpimästi mukaan joukkoon.

Välillä tämä kaikki hämmentää suomalaiseen jäykempään kulttuuriin tottunutta ja aluksi minusta tuntuikin, että olen aina vain saavana osapuolena. Mutta nyt, kun olen oppinut ja käytännössä myös toteuttanut tätä hienoa tapaa, olen huomannut sen hyvää tekevän vaikutuksen myös itselleni. On mukavaa nähdä hymyn nousevan toisen kasvoille samalla tavalla, kun ilo valtaa oman mieleni kohdattuani toisen.

Hoitotyössäni ihmisen kohtaaminen tapahtuu luonnostaan. Työssäni olen oppinut näkemään jokaisen ihmisen erityisyyden ja kauneuden. Mutta vaatii rohkeutta tehdä se tavalla, jonka täkäläiset osaavat: kohtaaminen tässä ja nyt ihmisten kanssa aina, kun se on mahdollista ja luontevaa. Tällainen tekisi hyvää meille suomalaisillekin ja onneksi moni sen jo osaakin.

Kokeile rohkeasti tätä hienoa tapaa omalla tyylilläsi! Samalla luot iloa ja positiivista ilmapiiriä ympärillesi – ja saat hyvän mielen itsellesi.

Kirjoittaja Reija Skurnik on vyöhyketerapeutti ja diplomihomeopaatti. Lisätietoja www.skurnik.fi

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.