Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tapasin Evon Söderlundin, viehkeän, Malesiasta Suomeen asettuneen naisen, jonka sisukkuus ja bisnesrohkeus suorastaan mykistivät minut. Evon kertoi nauraen, kuinka hän alussa ihmetteli suomalaisten laimeaa intoa juhlistaa arkea. ”Malesiassa keksitään jatkuvasti tekosyitä juhlia. Suomessa keksitään tekosyitä jättää juhlat väliin.” Hän päätyi perustamaan tapahtumayrityksen, jotta elämän juhlistaminen olisi suomalaisille hieman helpompaa.

Nauru vähentää stressiä ja hymy lisää hyvänolon tunnetta. Positiivinen asenne ja usko tulevaisuuteen edistävät terveyttä, koska hermoston välittäjäaineiden ansiosta tunteet vaikuttavat solutasolla asti. Rakastuneen ihmisen elimistö voi paremmin kuin ahdistuneen elimistö. Kaiken järjen mukaan negatiivisuudelle ja ankeille lööpeille pitäisi asettaa haittavero! Rehtiä ilonpitoa – ilman alkoholia ja roskaruokaa – pitäisi tukea kansanterveyden nimissä!

Vaan mistä keksitään syy juhlia silloinkin, kun räntää sataa vaakasuoraan, puhelin on kadoksissa, flunssa vaivaa ja parisuhde hiertää? Riittäisikö syyksi se, että tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä?

Koska tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä, haluan aloittaa aamun juhlavasti. Hipsin pimeään keittiöön, sytytän kynttilän ja juon lasillisen vettä. Tuntuu, että keho pitää jotenkin herätellä tähän merkkipäivään. Niinpä vedän keuhkoihin ilmaa ja totean jumin hartiaseudulla. Veri täytyy saada kiertämään. Päädyn tekemään punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä. Venytän itseäni joogasta tutussa koira-asennossa ja kurottelen raajojani joka suuntaan. Kymmenen minuutin kuluttua olo energinen ja lämmin. Käyn suihkussa ja teen itselleni hieman normaalia juhlavamman aamiaisen. Lautaselle päätyy puolikas avokado sitruunan ja merisuolan kera. Syön kynttilän loisteessa vielä keitetyn kananmunan, luomumysliä kauramaidon kera ja kupillisen yrttiteetä. On hyvä olla.

Juhlapäivän kunniaksi päätän löytää ilonpilkahduksen kaikesta mitä teen. Yrityksen kuitteja läpikäydessäni joudun hieman etsimään pilkahdusta… Lisäksi huomaan, että on todella vaikeaa yrittää unohtaa huono omatunto, joka lakkaamatta muistuttaa tekemättömistä töistä. Mokoma nalkutus vain jarruttaa työtekoa! Sitä paitsi olen myös saanut paljon aikaan. Ymmärrän, että juhlamielen kannalta on olennaista opetella taputtamaan itseään olalle aina, kun saa aikaan jotain. Ihan mitä vain, pientäkin. Ymmärrän, että itsensä ruoskija sabotoi kaiken ilon arkisesta tekemisestään.

Keskipäivällä ilon ja keveyden kokeminen on helppoa, koska olen sopinut lounastapaamisen ystäväni kanssa. Kerron hänelle tavoitteestani tehdä tästä päivästä juhlaa. Se nostaa kummasti tunnelmaa.

Päivä soljuu eteenpäin työtä tehden. Iltapäivällä soitan toiselle ystävälle ja ehdotan yhteistä illanviettoa keskellä viikkoa. Sovimme, että kokkaamme ja nautimme kiireettömän ilta-aterian yhdessä. Yhdessä syöminen tuo juhlan tuntua arkeen, mutta ei estä menemästä ajoissa nukkumaan.

Kun päivä kääntyy illaksi, päätän pysyä erossa televisiosta. Sen sijaan käyn haukkaamassa happea. Myöhemmin käperryn laiskanlinnaan nautiskelemaan kirjasta. Ei haittaa, vaikka käyn välillä nostamassa pyykit kuivumaan ja teen perheelle iltapalaa. Arki jatkuu, mutta mielessä istuu levollisuus. Ainakin tänään arki on ollut juhlaa.

EatBeNow.com-sivustolta löydät lisävinkkejä ja reseptejä hyvään elämään. Voit myös tilata kerran kuukaudessa ilmestyvän suomenkielisen uutiskirjeen osoitteesta pirkko@eatbenow.com.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.