Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Silloin tällöin minua pyydetään antamaan ammattijärjestäjän asiakkaan tyyppikuvaus. Kerron aina, että keskivertoasiakasta ei ole, vaan jokainen asiakas on ainutlaatuinen. Mutta yksi ominaisuus yhdistää suurta osaa heistä: halu tehdä asiat kunnolla. ”Kunnolla” tarkoittaa oikein, oikeaoppisesti, laadukkaasti, tietyn sopimuksen, laatuluokituksen tai normin mukaisesti. Niinkuin pitää. Kahden perfektionistin tyttärenä tunnistan tämän toimintamallin vaikka silmät kiinni.

Asiakkaillani on usein suuret varastot kaikkea odottamassa tätä ”kunnollista” läpikäyntiä. Esimerkiksi oikeaoppinen naistenlehden käsittelytapa olisi se, että lehti luettaisiin kannesta kanteen. Sen jälkeen siitä otettaisiin talteen reseptit ja muu hyödyllinen tieto kuten artikkeli Barcelonan trendikahviloista, ohjeet jumppapallosta reisien kiinteyttämiseen ja juttu energiaa lisäävistä chia-siemenistä. Sitten ne arkistoitaisiin. Kivat kuvat leikattaisiin nekin talteen – niistä voisi askarrella kortteja tai inspiroitua muuten vaan. Tällä tavalla saataisiin lehteen sijoitettu raha tuottamaan hyötyä ja vaimennettaisiin huono omatunto, joka kalvaa, jos puusta, katoavasta luonnonvarasta valmistettu lehti laitettaisiin noin vaan jätepaperinkeräykseen.

Toinen, yleisesti hyväksytty lehden käsittelytapa on jättää se ehjäksi, jolloin se voidaan kierrättää ja viedä työkavereille tai jonkun laitoksen odotushuoneeseen. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun se on ensin alusta loppuun luettu.

Oikeaoppinen tapa huoltaa käyttämättömät vaatteet olisi se, että ne korjattaisiin tai muodistettaisiin. Jos vaatteita säästetään painon vaihtelun takia, olisi oikeaoppisin tapa ratkaista asia laihduttamalla niin paljon, että vaatteet jälleen sopisivat päälle. Tässäkin tapauksessa saataisiin investoinnit tuottamaan, eikä tarvitsisi kantaa huonoa omatuntoa luonnonvarojen tuhlaamisesta.

Videokasetit, paperikuvat, diat ja digikuvat tulisi oikeaoppiseen tapaan käydä läpi ja seuloa niistä pois epäonnistuneet ja järjestää säilytettävät kronologiseen järjestykseen. Digitaalisista pitäisi ottaa varmuuskopiot. Tällaisen järjestyksen ansiosta valokuvista olisi mahdollista tehdä erilaisia persoonallisia koosteita läheisille ja antaa niitä lahjaksi merkkipäivinä. Tämä olisikin jo ihan kiitettävän kunnollista toimintaa!

Olisi – sillä nämä vaatimukset ovat tietysti aivan mahdottomia. Tai mahdollisia vain, jos voisi ottaa sapattivuoden tai pari ja uurastaa ylhäisessä yksinäisyydessä ympäripyöreitä vuorokausia.

Viimeisten 30–40 vuoden aikana kaikki ne asiat, jotka meidän tulisi tehdä kunnolla, ovat lisääntyneet valtavasti. Aiheita on nykyisin niin paljon, samoin kuin kanavia, tiedon tarjoajia ja esimerkkejä. Äitini 70-luvun arkistossa oli välilehdet resepteille, kodin viherkasveille, tahranpoistonikseille, neule- ja kirjontamalleille, lasten syntymäpäiväjuhlille ja jumppaohjeille. Nämä löytyivät yhdestä sanomalehdestä, parista naistenlehdestä ja Pirkasta. Tiedon määrä oli hallittavissa, samoin esimerkit, joihin omaa suoritusta verrattiin. Nyt altistumme työkavereiden raportoimille saavutuksille, naamakirjan kontaktien suorituksille ja tv-ohjelmien tanssi-, kokkailu- matkailu- ja musiikkilahjakkuuksille. Kunnollista ratkaisua odottavat tavarakasat alkavat työntää juurta ja leviävät rikkaruohojen tavoin kaikkiin tiloihin.

Hyvin, hyvin usein olen kaivannut ammattijärjestäjän työkalupakkiini taikasauvaa, jonka avulla vapauttaisin ihmiset täydellisyyden tavoittelun ikeestä ja jättäisin sen hammaslääkärin, konehuoltajan ja lennonjohtajan työnalaan kuuluvaksi.

Omassa elämässä saa tehdä eron tärkeiden ja toisarvoisten asioiden välillä. Ensin mainitut tehdään kunnolla ja ne muut riittävän hyvin, kenties vain välttävästi. Ja kaikkein tärkeintä on ymmärtää, että kelpaat ja olet ihan kunnon ihminen ihan sellaisena kuin olet.

Lisätietoja  kirjoittajasta www.anneluoma.nl ja ammattijärjestäjistä www.ammattijarjestajat.fi.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.