Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Vuoden alku on aina hyvä hetki ryhdistäytymiselle ja mikä onkaan ajankohtaisempi aihe, kuin itsensä johtaminen. Elämme ajassa, jossa vastuuta ei voi enää pakoilla. Jokaisen on otettava täysi vastuu itsestään, sillä kukaan muu ei voi tehdä sitä toisen puolesta. Kuten kaikkeen johtamiseen, kuuluu myös itsensä johtamiseen sekä valta että vastuu.

Jotta voi johtaa itseään, tulee ensin tuntea itsensä perinpohjaisesti. Tarkoitan tällä aitoa itsensä tuntemista, joka edellyttää peiliin katsomista, raadollista rehellisyyttä, sisäänpäin kääntymistä ja ajoittain hyvin kipeääkin ihmisenä kasvamista. Itseensä tutustuminen nostaa näkyväksi vanhat mallit ja tavat, joita on syytä aika ajoin kyseenalaistaa. Se auttaa meitä näkemään itsemme ulkopuolisen silmin. Se tutustuttaa meidät kenties tukahdutettuihin tunteisiimme ja herättää kysymään, mikä on totta ja mikä ei.

Kokonaisvaltainen vastuu

On eri asia olla vastuuntuntoinen kuin kyvykäs kantamaan vastuuta. Vastuuntuntoinen ihminen hoitaa työnsä ja velvollisuutensa hyvinkin tunnollisesti. Vastuunkantokyky on sen sijaan huomattavan paljon laajempi asia. Se on kokonaisvastuuta omasta olemisesta: sanoista, ajatuksista, tunteista ja teoista. Se on vastuuta itseään kohtaan ja sitä kautta ympäröivää maailmaa kohtaan. Ensin on tiedettävä, kuka on ja mitä haluaa. On kohdattava itsensä hyvässä ja pahassa sekä tehtävä päätös, mitä aikoo itsensä kanssa tehdä.

Muutosta voi harvoin ulkoistaa. Ei liioin motivaatiota. Ihmisiä motivoi pääsääntöisesti kaksi asiaa: joko halutaan kohti jotain tai pois jostain.
Näennäisesti on kyse vivahde-erosta, mutta oikeasti asioissa on iso ero, sillä se, mihin keskitymme, lisääntyy. Jos keskitymme asiaan, josta haluamme päästä eroon, on toiminnassamme negatiivinen kaiku ja motivaattorina toimii pelko, pakeneminen jostakin. Jos taas haluamme pyrkiä kohti jotain uutta, toiminnassamme on positiivisempi lataus, ikään kuin lupaus paremmasta. Silloin meitä ohjaa toivo, luottamus ja rakkaus.

Muutoksen neljä vaihetta

Jos haluamme tehdä muutoksen elämässämme, se tapahtuu nelivaiheisesti:

1. Ensin on tiedostettava, että on tarve tehdä jokin muutos: Tarttis tehrä jotain!

2. Sen jälkeen on tarkistettava oma tahtotila: Kuinka paljon ihan aidosti haluan kyseistä asiaa? Kuinka paljon olen valmis tekemään töitä sen eteen? Mistä olen valmis (vaikka hetkellisesti) tinkimään?

3. Kolmanneksi tarvitaan päätös. Ei riitä, vaikka kuinka tahtoisi, jos ei tee päätöstä, että aikoo todellakin muuttaa jotain itsessään tai jonkin asian elämässään. Suurin osa ihmisten hyvistä muutosaikeisista jää tähän: tahtotila ei olekaan riittävä! Laiskuus iskee ja palataan vanhaan. Selitellään itselle, etten minä oikeasti halunnutkaan muutosta niin paljon…

4. Neljäs ja viimeinen vaihe onkin sitten raakaa työtä: etenemistä pienin askelin kohti päämäärää. Pienten askelten taktiikalla etenet hitaasti mutta varmasti kohti tavoitettasi. Koska askelmat ovat matalia, eivät pienet pudotuksetkaan tunnu niin kovilta.

Haastankin sinut miettimään, minkä muutoksen haluaisit tehdä itsessäsi, ajatuksissasi, asenteissasi, tunteissasi, tekemisissäsi tai elämässäsi?

• Kuinka paljon olet valmis siihen panostamaan?
• Mikä on ensimmäinen askeleesi ja miten aiot edetä?
• Mistä tiedät onnistuneesi?
• Miten palkitset itsesi?

Lisätietoa Kaija Pitkäniemiestä ja coachingista löydät osoitteesta www.intuitivo.fi.