Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Paljon puhetta ja intohimoja nostattanut Pekka Himasen ja Manuel Castellsin kirja Kestävän kasvun malli on lukemisen arvoinen. Harva kritisoija on itse lukenut tutkimusta, jossa on paljon hyvää. Kirjan suuri visio kehityksen päämääräksi on jokaisen ihmisen mahdollisuus elää arvokas elämä. Tuskin kukaan voi olla tätä visiota vastaan.

Kirja koostuu yhdeksästä luvusta, jotka jakautuvat teoreettiseen taustaan, viiden eri maan case-tutkimuksiin sekä arvokasta elämää käsittelevään osioon. Kiinnostavinta kirjassa on juuri arvokkaan elämän käsittely, joka tuodaan esille vasta viimeisessä luvussa. Osiossa esitellään muun muassa Dignity-indeksi, joka mittaa taloudellista, inhimillistä ja kulttuurista kehitystä sekä ottaa huomioon ekologisen kestävyyden. Kirjan voisi lukea myös toisessa järjestyksessä, jolloin uuden kehitysindeksin perustelu ja laskentaesimerkki tulisivat lukijalle tutuksi jo aiemmin. Tämä antaisi paremmat edellytykset lukea ansiokkaat case-tutkimusosiot, jotka käsittelevät viisi täysin erilaista maantieteellistä aluetta. Näitä ovat Piilaakso, Suomi, Kiina, Etelä-Afrikka ja Chile.

Alun taustoja selvittävä luku antaa laajan kuvan yhteiskuntatutkimuksen tekijöistä ja teorioista. Vaikka tausta- ja historiatiedot ovat menneisyyden ymmärtämiseksi tärkeitä, on niitä kirjassa kuitenkin turhan paljon. Kirjassa hyvinvointi nostetaan keskeiseen asemaan ja todetaan sen edistämisen olevan valtion tärkein tehtävä. Terveyspalveluiden ja erityisesti koulutuksen merkitystä hyvinvoinnin kehittämisessä korostetaan. Suomalaisen koulutuksen korkean laadun näkee aivan uudessa valossa, kun sitä vertaa muihin case-tutkimusmaihin. Kirjoittajat muistuttavat, että hyvinvointivaltio ei ole vain kustannus vaan investointi tulevaisuuteen.

Himaselle tyypillistä on etsiä positiivista: hän luo mallin positiivisesta kehästä, jossa lisäinvestoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen tuottavat korkeasti koulutettuja asiantuntijoita ja innovaatioden tekijöitä. Nämä puolestaan jatkavat talouden menestystä.

Suomalaista laitosta varten on tehty erillinen lisäluku Johtopäätöksia Suomelle. Himanen käsittelee luvussa henkisen kulttuurin uudistumistarvetta, joka lähtee liikkeelle olemassaolevasta maan henkisestä kestävyysvajeesta. Valtiolle Himanen antaa selkeän roolin: valtion pitää panostaa kasvua tukeviin rakenteisiin, huolehtia muutoksessa tarvittavasta ihmisten turvasta, mahdollisuuksista kouluttautua uusiin tehtäviin sekä korkeatasoisista hyvinvointipalveluista. Hän tuo esiin myös suomalaisen johtamisen ja työkulttuurin vahvuuden, joihin kuuluu luottamus, rikastava vuorovaikutus ja siitä kumpuava luovuus. Arvokkuuslähtöinen johtamis- ja työkulttuuri saa aikaan parempaa tuottavuutta ja hyvinvointia. Himanen toteaa, että mikäli Suomi onnistuu uuden johtamis- ja työkulttuurin järjestelmällisessä edistämisessä, se voi luoda maallemme erityisen kilpailuedun.

Kirjassaan Himanen tuo esiin useita julkisuudessa käsiteltyjä asioita kuten väestön ikääntyminen, huoltosuhde, kantosuhde ja rakenteellisten uudistusten tarve. Hän esittää myös lukuisia ideoita, kuten työhyvinvoinnin parantaminen. Esimerkiksi vähentämällä 20 prosentilla työpahoinvointia, joka johtaa eläkkeelle siirtymiseen, saavutetaan samaa luokkaa oleva vaikutus kuin yleisen eläkeiän nostamisella yhdellä vuodella.

Vaikka kirjassa on paikoitellen toistoa, se puoltaa paikkansa ajatuksien herättäjänä. Esimerkiksi Dignity-indeksi on BKT:tä käyttökelpoisempi suure, jota poliitikot voisivat käyttää ohjenuorana päätöksiä tehdessään. Kirja tarjoaa tietoa ja pohdintoja keskustelun pohjaksi – toivottavasti näistä aiheista aletaan myös keskustella ennakkoluulottomasti.

Kirjan voi ladata osoitteesta:  http://vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=398870