Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Muutin Hollantiin vuonna 1986, ja aika pian muuttoni jälkeen tuli tarvetta saada kotiin kertaheitolla muutamia isohkoja kotitaloustarvikkeita kuten varapeittoa, silityslautaa ja pyykinkuivatustelinettä. Niitä oli hankala kuljettaa pyörän päällä, joten ehdotin siipalle lauantaista autoreissua johonkin automarkettiin, josta saataisiin sitten kaikki kerralla. Hän ei ymmärtänyt. Yritin selittää että tarkoitan sellaista laajalla tuotevalikoimalla varustettua supermarkettia, jossa on kaikkea, sellaisia joita Suomessa on jokaisen taajaman liepeillä. Mies ei ymmärtänyt, ja selitin uudestaan, kunnes hän sai minut tajuamaan, että Hollannissa ei sellaisia ollut. Olin vähän tyrmistynyt – tässä uudessa kotimaassani oli sentään kolme kertaa enemmän asukkaita kuin Suomessa – miten tämä oli mahdollista?

Ensimmäisen joulun lähestyessä tyrmistyin uudestaan – tarjolla olevat joulukoristeet käärepapereista puhumattakaan olivat tylsiä ja huonolaatuisia – eikä mistään löytynyt sellaista pienen kivan tavaranpaljouden paratiisia kuin Tiimari. Missään kaupassa ei myyty niin kauniita japanilaisia paperikkoja, muistikirjoja ja Hello Kitty -pussukoita kuin tuon ihanasti esille asetetun pikkukrääsän taivaassa, josta aina löytyi pikkurahalla jotain hauskaa. Voi kalvinistit, mistä olittekaan jääneet paitsi.

Vasta myöhemmin sain selville, että Suomeen haettiin 1970-luvun alussa automarketille malli suoraan Yhdysvalloista. 40 vuotta sitten se esiteltiin kansalle modernin ostokäyttäytymisen korkeimpana muotona, ja me omaksuimme sen siltä seisomalta. Tavaroiden kotiinkuljetusta helpottamaan oli joku nero kehittänyt muovivalmisteisen kassin, jonka sai kaupan päälle ihan ilmaiseksi. Ne vasta käteviä olivatkin, ja niille löytyi kotitalouksista monenlaisia käyttöä. Niinpä monen jäämistön peräkaapeista löytyykin nykyisin jopa tuhansien muovikassien kokoelmia. Niitä mahtuu pieneen tilaan paljon, ja on pökerryttävää kuvitella, minkälaisia tavaravolyymejä ne ovat sisässään kantaneet.

Suomalaiset kauppiaat ovat olleet ennakkoluulottomia ja perusteellisia: kun asiat tehdään, niin ne tehdään kunnolla. Esimerkit haetaan sieltä, missä on parhaat tekijät ja laajimmat tuotevalikoimat. Kansalla ei ollut minkäänlaista myötäsyntyistä skeptisyyttä tai kykyä suhteuttaa kaikenkarvaisen tilpehöörin tarpeellisuutta.

Äskettäinen Tiimarin konkurssi-uutinen kertoi, että yksi syy yhtiön huonoon tulokseen on se, että muutaman euron heräteostosten teko on vähentynyt. Ammattijärjestäjäsieluni heräsi: voisiko toisiaan olla niin, että jokin kyllästymispiste olisi saavutettu? Että nyt voitaisiin keskittyä poistamaan kotitalouksista niitä pikkukrääsätulvia, joiden lähteet ovat konttien sisuksissa, joita rahtilaivat kymmenien vuosien ajan toivat Suomen satamiin, ja jotka rekoilla vietiin keskusvarastoista kaikkialle Suomen automarketteihin ja tiimareihin. Ja joista me noudimme ne koteihimme. Muovikasseissa.

Tiimarien – ja kaikkien muiden myyntialojen – kenties työttömäksi jääneille työntekijöille toivon inspiroivia mahdollisuuksia: uudelleenkoulutettuina jumppaohjaajina, joogaopettajina, taideterapeutteina, lastentarhatyöläisinä tai lähihoitajina annatte asiakkaillenne jotain sellaista, johon ei tavaroita tarvita, ja josta jää pysyvä lämpö vastaanottajaan sieluun.

Lisätietoja  kirjoittajasta www.anneluoma.nl ja ammattijärjestäjistä www.ammattijarjestajat.fi.