Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Media on viime päivinä kysellyt, mikä on Suomen tavoite, strategia ja missio, kun ideoita haetaan pikemmin konsulttislangista ja näennäisfilosofiasta kuin omista vahvuuksista ja kun unohdetaan aika, jolloin kielellä ja kulttuurilla oli keskeinen rooli Suomea rakennettaessa (IL 3.8.2013). Omasta historiasta ollaan valmiita luopumaan kuin P.E. Svinhufvudin kodista, mistä Iltasanomien kolumnisti kiinnostavasti kysyy: ”Mutta pelastuuko hyvinvointivaltio oikeasti sillä, että sen historia myydään?” (IS 2.8.2013).

Mistä on siis kysymys? Ajan näkökulmasta olemme kriittisessä taitekohdassa, jossa on aika purkaa ja perata sekä tehdä tiliä historiasta, mutta samalla tavoitella jo tulevaisuutta tuoreesti ja uudella tavalla. On uuden infrastruktuurin, uuden yrittäjyyden ja uusien ruohonjuurirakenteiden aika.

Asiaa tarkastellaan seuraavassa kolmekymmenvuotisen sukupolvikaaren eli Time Coachingin keinoin. Sukupolvikaari kuvaa ideoiden elinkaarta ja tarjoaa perspektiivin tämän hetken pohdintojen taustalle. Kausi on muotoa A – B – C, jossa A – B on konseptin rakennusvaihe ja B – C hankittujen resurssien hyödyntämis- ja jalostamiskausi. Jos haluat aikaideoita tähän hetkeen, sinun kannattaa seuraavassa pohtia tilanteita toisaalta Suomen aiempien sukupolvikausien lopusta (C = yhteenveto) ja toisaalta alusta (A = aloitus), koska juuri nyt Suomi on taitekohdassa (C: 2013–2014, jonka jälkeen A: 2014 à).

1925 (A) – 1939 (B) – 1955 (C): Suomi syntyy

Suomi itsenäistyi vuonna 1917, mutta sen ensimmäinen kokonainen sukupolvikaari alkoi vasta L. Relanderin presidenttikaudesta. Relanderia ei ole pidetty kovinkaan vahvana presidenttinä, mutta uutena valtiona Suomen tuli solmia suhteita ulkovaltioihin ja Relander aloittikin valtiovierailut, mistä lempinimi Reissu-Lasse. Relanderin seuraaja P. E. Svinhufvud nimetään Venäjästä irtautumisen johtohahmoksi. Lisäksi hän taltutti Mäntsälän kapinan ja nautti suosiota Ukko-Pekkana, joskaan hänestä ei koskaan tullut koko kansan presidenttiä vasemmistovastaisuutensa vuoksi. Kyösti Kallio vakiinnutti itsenäisyyttämme korostamalla taloudellisen ja sosiaalisen tasapainon merkitystä. Risto Ryti sinetöi itsenäisyyden uhrautumisellaan. C.G. Mannerheim oli legenda jo eläessään ja on sitä yhä. J.K. Paasikivi jälleenrakennuskauden presidenttinä puolestaan kannatti vahvaa hallitusvaltaa ja veti yhteen ensimmäisen sukupolvikaaren annin mm. ulkopoliittisilla linjauksillaan.

1955 (A) – 1969 (B) – 1984 (C): Kekkosen Suomi

Toinen sukupolvikaari käsittää Urho Kekkosen presidenttikaudet. Käytännössä tätä maalaisliittolaisten/keskustan kaarta voidaan pitää Kekkosen luomuksena ja Suomi-käsitteen vakiintumisen aikana. Aika-analogiana tähän hetkeen voidaan pohtia, ollaanko nyt samantyyppisessä valtiollisessa uupumustilanteessa kuin oltiin 1980-luvun alussa, jolloin Kekkosen terveydentila heikentyi ja maan johtajuus hämärtyi kysymykseen kuka Suomea johtaa.

1984 (A) – 1999 (B) – 2014 (C): Nyky-Suomi

Tämä parhaillaan päättymässä oleva kausi on omistettu sosiaalidemokraateille. Kauden aloitti Mauno Koiviston presidenttikausi 1982–1994, sitä jatkoi Martti Ahtisaari 1994–2000 sekä Tarja Halonen 2000–2012. 1980–1990-lukujen taitteessa Suomen oli opeteltava Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena koko joukko uusia toimintatapoja niin yhteiskunnallisesti, kulttuurisesti kuin taloudellisestikin.

2014 (A) – 2029 (B) – 2043 (C): Uusi Suomi

Nyt kun olemme siirtymässä uuteen aikakauteen, kannattaa käydä läpi sekä aiempiin kausiin sisältyviä onnistumisia että myös epäkohtia, ja pohtia niiden merkitystä Uuden Suomen rakentamisessa. Käsiteltäviä aiheita kyllä riittää. Aikamatka voidaan ulottaa jopa itsenäisyytemme alkuaikoihin asti ja kysyä, miten vuosien 1917–1925 tapahtumia on perattu. Vai onko niin, että vuoden 1918 tapahtumat kummittelevat edelleen jopa nykyisten toimintamallien taustalla? Lisäksi esimerkiksi Boxberg & Heikka (Lumedemokratia 2009) ovat analysoineet, että 1970-luvun konsensuskäytännöt ovat siirtyneet kaikille elinkeino- ja kulttuurielämän alueille, ja että ilman niiden purkamista Suomi on näennäisdemokraattinen länsimaa. On myös esitetty, ettei 1990-luvun laman perintöä ole vieläkään käsitelty loppuun. Ennen kuin aloitamme uutta, olisi hienoa saada tilit tasattua menneisyyden kanssa.

Tämä uusi sukupolvikausi on kaiken lisäksi laajemmassa tarkastelussa osa uutta parisataavuotista talouskautta (2020–2219), jonka avainsanoja on mm. immateriaalisuus. Täten orastava uusi vaihe on erittäin merkityksellinen. Edellisen pitkän talouskauden (1801–2020) alussa Suomesta tuli osa Venäjää ja 1800-luvun lopusta suomalainen yhteiskuntamalli alkoi muotoutua, mikä johti itsenäistymiseen vuonna 1917. Nyt olemme päättämässä jo kolmatta itsenäistä sukupolvikaarta. Millä perinnöllä luomme uutta tulevaisuuttamme?

Lisätietoa Maarit Laurennosta ja Time Coachingista aiemmin julkaistussa jutussa Astrologia vie ajan ytimeen ja www.timecoaching.info