VIERAILIJA

Mainos
TEKSTI ANTTI KYLLIÄINEN KUVA NATALIA BAER | 15.5.2013 | KOLLEGA.FI
Turbaanilla vai ilman

Pitäisikö bussikuskille antaa lupa uskontoonsa kuuluvan päähineen käyttämiseen työaikana siitä huolimatta, että se ei kuulu viralliseen työasuun? Ei, jos halutaan pitää kiinni säännöstä ja siihen vedoten oikeuttaa suvaitsemattomuus. Kyllä, jos ymmärretään tiukan säännöstä kiinni pitämisen johtavan joskus järjettömiin tilanteisiin ja halutaan sen sijaan edistää suvaitsevaisuuden hyvettä.

Suvaitsevaisuus ja varsinkin sen puute ovat nousseet viime vuosina keskusteluun suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskustelusta on käynyt ilmi, miten tärkeästä ja samalla vaikeasta asiasta on kysymys. Aina ei ole ollut selvää, mitä suvaitsevaisuudella tarkoitetaan, millaisissa tilanteissa sitä tarvitaan ja mihin sen rajat pitäisi vetää.

Antti Kylliäinen on eetikko ja uskonnonfilosofi.

Kirjassaan Maailmankansalaisen uskonto Juha Sihvola antaa suvaitsevaisuudelle selkeän ja ymmärrettävän määritelmän. Hänen mukaansa suvaitsevaisuus liittyy tilanteisiin, joissa ajattelemme toisen ihmisen olevan olennaisesti väärässä jossakin tärkeässä asiassa. Tällaisissa tilanteissa suvaitsevaisuus on sitä, että emme puutu hänen ajatuksiinsa, sanoihinsa tai tekoihinsa, vaikka voisimme sen tehdä.

Sihvolan mukaan suvaitsevaisuus sijoittuu suhtautumistapana hyväksymisen ja torjumisen väliin. Suvaittavaa asiaa ei hyväksytä vaan vastustetaan. Mutta sen sijaan, että vastustuksemme johtaisi aktiivisiin tekoihin ja kääntyisi torjumiseksi, me suvaitsemme hänen sanansa tai tekonsa emmekä tee asiasta numeroa.

Pelkästä sietämisestä suvaitsevaisuus erottuu vapaaehtoisuutensa vuoksi. Suomalaisessa liikennekulttuurissa pieniä ylinopeuksia halutaan syystä tai toisesta suvaita, vaikka nollatoleranssin toteuttaminen ylinopeuksien suhteen olisi teknisesti mahdollista. Sen sijaan hirvien pääsyä ajoradalle olisi mahdotonta täysin estää, ja siksi hirvikolareita on pakko vain sietää.

Suvaitsevaisuus tulee kyseeseen kolmessa erilaisessa tilanteessa: Joku ajattelee asioista meidän mielestämme väärällä tavalla. Joku sanoo jotakin, mitä meidän mielestämme ei pitäisi mennä sanomaan. Joku tekee jotakin sellaista, mitä meidän mielestämme ei saisi tehdä.

Se, että suvaitseminen jossain tilanteessa on mahdollista, ei tarkoita sitä, että se olisi aina oikein. Mihin suvaitsemisen raja kulloinkin olisi syytä vetää, vaihtelee tilanteen mukaan.

Helpointa ratkaisu on tehdä silloin, kun on kyse pelkästä erilaisesta ajattelusta. Tällöin suvaitseminen on aina paikallaan. Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta toimia ajatuspoliisina ja estää toista ajattelemasta juuri niin kuin ajattelee, olivatpa tämän näkemykset millaisia hyvänsä.

Jos joku on sitä mieltä, että ruotsalainen hapansilakka on syötävää, maa on pannukakun muotoinen tai WTC:n tornit tuhonneet terroristit olivat oikealla asialla, hänen ajatuksensa on syytä suvaita. Voimme toki olla hänen kanssaan eri mieltä, sanoa sen hänelle ja keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta emme voi kieltää häntä ajattelemasta niin kuin hän ajattelee.

Sanomisten kohdalla asia on periaatteessa yhtä lailla selkeä ja yksinkertainen. Kuten edellä todettiin, sanomisen vapaus kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin. Sanoi ihminen mitä hyvänsä, hänellä on oikeus se sanoa ja muilla vastaavasti moraalinen velvollisuus se suvaita.

Käytännössä sananvapaus ei kuitenkaan ole yhtä täydellistä kuin ajattelun vapaus. Jo Suomen lainsäädäntö asettaa sille joitain rajoja. Kiihottamista kansanryhmää vastaan, yksityisyyden suojan loukkaamista tai kunnianloukkausta ei suomalaisessa yhteiskunnassa suvaita, ei myöskään uskonrauhan rikkomista tai julkista kehottamista rikokseen.

Sanomiseen liittyvän suvaitsemisen rajoja pohdittaessa on hyvä kiinnittää huomiota paitsi siihen, mitä sanotaan, myös siihen, kenelle sanotaan. Normaalin kirjoissa kulkevan voimissaan olevan aikuisen ihmisen voi olettaa kestävän lähes mitä tahansa, mutta muiden kohdalla on syytä olla tarkempi. Pienen lapsen tai vammaisen tylyttäminen ei koskaan ole hyväksyttävää. Surevalle ei saa sanoa, että tämän pitäisi ryhdistäytyä ja lakata vetistelemästä. Eikä kidutuksen uhrin leimaamista elintasopakolaiseksi pidä kenenkään suvaita.

Tekojen tapauksessa suvaitsevaisuuden rajojen määrittely käy edelleen vaikeammaksi mutta on samalla sitäkin tärkeämpää. Selvää on, että pahuutta ei pidä koskaan suvaita. Väkivaltaan on aina puututtava eikä julmuutta pidä mennä sallimaan. Mutta mihin vedetään pilailun ja ilkeilyn tai hauskanpidon ja kiusaamisen välinen raja? Pitäisikö työtä vieroksuvan ja tehtäviään toisten hoidettaviksi siirtelevän työtoverin toimia suvaita? Onko suvaittavaa, että päätöksiä tehtäessä vain raha ratkaisee inhimillisten seikkojen jäädessä tyystin unohduksiin?

Oman vaikeutensa niin ajattelun, sanojen kuin tekojen suvaitsemiseen tuo se, että suvaitsemiseen liittyvät rajat ovat mitä suurimmassa määrin kulttuurisidonnaisia. Vapaus ajatella asioista miten tahtoo, on edes jotakuinkin selvä asia vain osassa maailmaa. Monin paikoin ajattelun vapaus koskee vain sitä, joka ymmärtää pitää ajatuksensa omana tietonaan. Siinä, missä puoli maailmaa haluaa kieltää burkhaan pukeutumisen, toiselle puolelle minihameet ovat kauhistus. Eikä lapsityövoiman kieltäminen ole itsestään selvästi oikein silloin, kun vaihtoehtona on koko perheen nälkäkuolema.

On enemmän kuin ymmärrettävää, että länsimaiseen elämänmenoon tottuneen on väliin vaikea käsittää kulttuuria, jossa uskonnolla perustellaan väkivaltaa ja syrjintää. Mutta turbaanin käyttäminen kuuluu kaikista uskonnollisista tavoista ja käytännöistä harmittomimpiin. Sen sallimisen ei pitäisi koetella liiaksi kenenkään suvaitsevaisuutta.

Antti Kylliäinen

Kirjoittaja on eetikko ja uskonnonfilosofi

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)