Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Autan työkseni organisaatioita lähestymään ja käsittelemään muutoksia. Otsikoin sessioita milloin mitenkin: muutos on mahdollisuus, muutoksen sietämätön keveys, energian johtaminen muutosten keskellä…

Havahduin jokin aikaa sitten, että olen vapaa-ajalla itse todella muutosvastainen. Olen mitä turvallisuushakuisin, enkä juurikaan ota riskejä kokeillakseni uusia asioita. Kun ystävättäreni ehdottavat, että lähtisimme ulos iltaa istumaan, ehdotan aina samaa paikkaa, samaa pöytää siellä, tilaan samaa ruokaa ja juotavaa.

Tanssi ja vaihteleva itseluottamus

Talvella ystäväni houkutteli minua mukaan lavatansseihin. Hän on harrastanut tanssia pitkään. Loukkaannuin niin röyhkeästä ehdotuksesta. Minäkö lähtisin johonkin riviin seisomaa ja katsomaan hakeeko joku minua tanssimaan!? Mitä sitten jos kukaan ei hae? Mitä jos joku hakee ja on noloa kun en osaa oikeita askeleita? Minäkö lähtisin osaamattomana heilumaan johonkin peräkylään ja tekemään itsestäni naurettavan? Millaiset kengät sinne pitäisi sitä paitsi laittaa?

Tulin tietoiseksi omasta häilyvästä itseluottamuksestani ja siitä, miten epämukavalta tuntuu olla tilanteessa, jossa en voi päteä, olla hyvä, jossa kohtaan oman epävarmuuteni. Työelämän muutoksissa joudumme myös epävarmuusalueelle, jossa emme voi olla varmoja onnistumisesta. Itseluottamuksemme rakentuu onnistumiskokemuksista ja meille on luontaista varmistaa onnistuminen. Jos minulla ei ole kokemusta siitä, miten uudenlaisessa tilanteessa voi onnistua, en halua ottaa epäonnistumisen riskiä.

Olen aina pitänyt tanssimisesta. Ymmärsin, että suureen vastustukseni alla oli ennakoitu nolous, että en ehkä loistaisikaan tanssilattialla. Joutuisin pettymään itseeni ja saattaisin jopa kokea kuuluisaa tanssimasennusta. Sydämessäni halusin todella kovasti mennä mukaan tansseihin.

Koska olen muutosvalmentaja, päätin kokeilla viisailta oppimiani tekniikoita ja palastella tanssiin liittyvät haaveeni riittävän pieniin osatavoitteisiin: 1. Uskallan mennä tansseihin. En odota että kukaan hakee minua tai että minun täytyy hakea ketään. Riittää että menen paikalle ja aistin tunnelmaa. 2. Menen tanssitunnille.
3. Menen uudestaan tanssimaan ja uskallan mennä tanssimaan, jos joku hakee.
4. Käyn tanssitunnilla lisää ja harjoittelen erilaisia tansseja. 5. Menen uudestaan tanssimaan. Uskallan itse hakea kun on naisten haku. 6. Uskallan tanssia, enkä hätäänny kun mokaan. 7. Harjoittelen lisää. 8. Käyn tanssimassa.

Ja näin se pyörä pyörii. Harjoittelen, uskallan, kokeilen, opin, innostun, saan onnistumisen kokemuksia, harjoittelen lisää, uskallan, kokeilen, opin! Kyllä, tanssimaan lähteminen vajavaisilla tanssitaidoilla on edelleen tuskallista, mutta ai että on tehnyt mielelle ja keholle hyvää, kun olen uskaltanut!

Uusien asioiden oppiminen tekee meille hyvää

Aivot rakastavat oppimista ja uusien oivalluksien tekemistä. Kun ihminen johdattelee itsensä hienovaraisesti uusille alueille, aivoissa tapahtuu uusia kytkentöjä ja syntyy mielihyvän tunne.

Mitä jos työelämän muutoksiakin voisi lähestyä pienten askelten tekniikalla rennosti ja helposti? Mitä jos uskaltaisimme asettaa riittävän pieniä tavoitteita ja auttaa näin itseämme muutosten keskellä eteenpäin, oppimaan uutta ja löytämään uusia toimintatapoja. Saattaisimme hetkittäin jopa innostua. Voisivatko tavoitteet olla näin yksinkertaisia:

1. Annan itselleni luvan ihmetellä sitä mitä minussa tapahtuu ja mitä tilanne minussa herättää.
2. Annan tilanteessa nousevien tunteiden olla olemassa ja kerron ne ääneen.
3. Otan pienen tauon ja annan itselleni luvan mietiskellä asiaa.
4. Höpöttelen asiasta kollegoideni ja kavereitteni kanssa.
5. Otan selvää, minkälaisesta muutoksesta on kyse.
6. Annan itseni epäillä, kyseenalaistaa ja olla innostunut. Kuuntelen näitä erilaisia puolia itsessäni. Havainnoin niitä myös toisissa.
7. Nukun pitkät yöunet ja käyn kävelyllä. Annan itselleni luvan levätä, koska muutostilanne väsyttää.
8. Alan pohtia, miten minun kannattaisi lähestyä tilannetta.
9. Alan opetella uusia asioita.
10. Harjoittelen, keskustelen, pyydän palautetta.
11. Uskallan yrittää. Uskallan mokata.
12. Yritän uudestaan. Harjoittelen lisää. Opettelen lisää.
13. Jatkan sitä mikä toimii. Kun joku ei toimi, teen jotain toisin.

Pelottavaan muutostilanteeseen voi ottaa perspektiiviä kuuntelemalla Samuli Putron kappaletta, jossa ytimeen menevä kysymys pistää miettimään: ”Mitäpä jos mä pelkään turhaan?”

Millaisten muutosten keskellä olet juuri nyt? Mikä sinua pelottaa? Mikä innostaa?

Tule tietoiseksi omasta itseluottamuksestasi ja siitä, miten se vaihtelee. Miten voisit auttaa itseäsi onnistumaan?

Katso lisää kirjoittajasta www.palomacorento.fi ja www.psykologinenpaaoma.fi