Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

– Tässä tää nyt on. Mä en ole mikään kirjoittaja, mutta rykäsin sen äsken valmiiksi. Vielähän se ehtii, kun eiks tänään oo deadline.

Myyntijohtaja on riisunut pikkutakin päältään. Paitapuseron kainaloissa on tummat läikät, ja naama kiiltelee. Hän ottaa silmälasit päästään ja hieroo ohimoitaan, etsii katseellaan vapaata tuolia. Tiedottajan pöydän viereiseltä jakkaralta hän siirtää mapit pois ja istahtaa siihen.

Tiedottaja katsoo paperia ja sitten myyntijohtajaa.

– Oliko sulla tästä tekstistä vielä jotain sanottavaa? hän kysyy.

– Jos sä luet sen ja kerrot mitä mieltä olet, myyntijohtaja sanoo.

Tiedottaja vetää henkeä.

– Kuule. Jos sä haet nyt itsellesi kupin kahvia ja menet omaan huoneeseen. Mä luen tän rauhassa läpi ja tulen sitten kertomaan.

Asiakaslehti on menossa pian painoon ja tiedottaja on lehden toimitussihteeri, joka lukee kaikki jutut ja käsittelee aineiston. Hän on kertonut monta kertaa, että kirjoittamiselle pitää varata aikaa ja että paras juttu syntyy ajan kanssa.

Myyntijohtaja kirjoittaa ensimmäisen kvartaalin tuloksista ja ennustaa tulevaa. Teksti on puisevaa kökköä, joka vaatii reilusti muokkaamista. Mitenköhän sitä taas sanansa asettelee, ettei toinen loukkaannu, tiedottaja miettii.

Hän ottaa lyijykynän käteensä ja ryhtyy töihin. Otsikko saa tyystin toisen muodon, kappaleita tulee lisää, virkerakenteita pitää purkaa lyhyemmiksi. Kaikki vaikeat käsitteet on avattava, ja jossain olisi hyvä kuulua vielä kirjoittajan oma ääni. Huhhuh. Helpompi näitä olisi kirjoittaa itse, tuumii tiedottaja.

Lehden toimituskunnassa on kuitenkin päätetty, että työntekijät kirjoittavat juttuja asiantuntijan roolissa. Kirjoituksen opetusta on annettu ja tekstejä ruodittu ihan kyllästymiseen asti, mutta oppimisen esteenä on aina liiallinen kiire. Haluttomuudesta se johtuu, sanoo tiedottaja. Kirjoittamista ei pidetä kunnollisena työnä ja kuvitellaan, että tekstin saa valmiiksi viime tipassa.

Tiedottaja kävelee myyntijohtajan huoneelle. Tämä tulee kynnyksellä vastaan ja pukee takkia päälle.

– Emmä nyt enää ehdi sitä kattoa. Pitää viedä asiakkaat syömään, ja siinä menee koko ilta. Paa se teksti mun pöydälle niin katon sitä aamulla, myyntijohtaja sanoo ja rientää hisseille.

Niin aina. Koskaan ei ole aikaa kirjoittamiselle, mutta kaikelle muulle kyllä.

Voit lukea lisää kirjoittajasta ja suomen kielestä verkkolehdestä www.kielikukkanen.fi.