Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Olen huomannut työssäni, että ne ihmiset, jotka osaavat rakentaa rajat itsensä ja elämän vaatimusten välille, voivat paremmin kuin ne, jotka aina uhrautuvat, vaikka eivät jaksaisikaan.

Omien rajojen vetämisessä ehkä tärkein asia on oppia sanomaan ei. Silloin kun oikeasti ei jaksa, ehdi tai halua tehdä jotain asiaa, pitäisi voida sanoa ei. Joskus kyseessä voi kuitenkin olla todellinen hätätilanne, mutta silloin saamme usein myös voimia asian tekemiseen ja haluamme auttaa. Joskus taasen ei vaan jaksa vaikka haluaisikin. Lievemmissäkin tapauksissa usein vain luulemme, että toinen osapuoli loukkaantuu, jos kieltäydymme.

Todellisuudessa olemme vastuussa vain omista tunteistamme. En tarkoita sitä, että toista saa tarkoituksellisesti loukata vaan sitä, että emme koskaan voi olla varmoja siitä, ettemme loukkaisi toista, vaikka kuinka yrittäisimmekin olla sitä tekemättä. Yleensä sellaisella rehellisyydellä, jossa aidosti ilmaisemme jaksamisemme tai tarpeemme, on vain positiivisia lopputuloksia pidemmällä tähtäimellä.

Olemalla rehellisiä itsellemme, olemme automaattisesti rehellisiä myös toisille. Marttyyrinä oleminen ja toisten pillin mukaan tanssiminen uuvuttaa, rasittaa ja heikentää itsetuntoamme ja on loppujen lopuksi inhottavaa muillekin.

Auttaminen ja asioiden tekeminen toisten puolesta on ihanaa silloin, kun teemme sen täydestä sydämestämme. On esimerkiksi mukavampaa saada puhelu ihmiseltä, joka soittaa virkeänä ja omasta halustaan kuin sellaiselta, joka soittaa velvollisuudesta väsyneenä.

Rajoja voi vetää myös valitsemalla elämäänsä asioita, joita oikeasti haluaa ja karsimalla tai vähentämällä niitä asioita, jotka ovat muuttuneet tavaksi tai velvollisuudeksi tai joita vain on yksinkertaisesti liikaa. Näitä voivat olla esimerkiksi harrastukset, rasittavat ihmissuhteet, jokavuotiset traditiot tai yhdistystoiminta. Asiat muuttuvat vuosien myötä ja on hyvä tehdä välillä inventaariota ja rajata elämään uutta selkeyttä.

Jokaisella on oikeus päättää oman elämänsä tärkeysjärjestyksestä ja siitä, missä oman elämän rajat kulkevat. Kun itse uskallamme päättää, milloin jaksamme ottaa sukulaisia vastaan tai lähteä kyläreissulle, miten viettämme pyhät tai lähetämmekö enää joulukortteja, teemme muistakin kanssakulkijoistamme onnellisempia ja jaamme muillekin selkeitä ja rehellisiä elämänarvoja.

Jotkut totutut tavat ja velvollisuudet voivat olla kovan prosessin takana ennen kuin niistä uskaltaa päästää irti, mutta se kannattaa.

Suorita sisäinen kevätsiivous ja laita omat rajasi kuntoon, jos tunnistat elämässäsi edellä mainittuja rasitteita. Siten voit täydemmin ja vapaammin nauttia elämästä, itsestäsi ja toisista ihmisistä.

Kirjoittaja Reija Skurnik on vyöhyketerapeutti ja diplomihomeopaatti. Lisätietoja www.skurnik.fi