Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Kateus on salakavala tunne, joka voi iskeä jokaiseen. Se on usein syynä myös moniin työpaikan ongelmiin kuten huonoon ilmapiiriin ja kiusaamiseen. Työyhteisössä vallitsevan kateudentunteen voi kuitenkin voittaa tarttumalla tietoisesti asiaan.

Kateus on tunne, jota hävetään, ja sen vuoksi sen tunnustaminen itselle ja muille on vaikeaa. Työyhteisössä kateutta on usein vaikea tunnistaa. Kateus voi ilmetä toisen selän takana puhumisena, tiedon panttaamisena, vähättelynä, sosiaalisena eristämisenä ja pahimmillaan kadehditun kiusaamisena.

– Kateus tulee ensin tunnistaa ja tunnustaa. Kateus lähtee aina vertailusta, jossa kateellinen pitää itseään toista huonompana, kasvatustieteilijä ja voittamisvalmentaja Cristina Andersson sanoo. Andersson on ollut mukana kymmenen muun henkilön kanssa kirjoittamassa kirjaa Kateus työelämässä, joka valottaa kateuden olemusta monesta näkökulmasta.

– Jos joku juoksee satasen 12 sekunnissa ja toinen juoksee sen 13 sekunnissa, on väärä johtopäätös pitää hitaamman ajan perusteella itseään huonona ja alkaa kadehtia toista. Sen sijaan tulisi nähdä, ettei saavutus ole kaukana ja se on mahdollista kuroa umpeen omalla harjoittelulla, Andersson jatkaa.

Kun vertailemisen kääntää positiiviseksi, huomaa itsessään kehittymisen mahdollisuudet eikä alenna itseään huonommaksi.

Kissa pöydälle

Työyhteisössä kateus voi ilmetä monella tapaa. Andersson kertoo tosielämän esimerkin nuoresta miehestä, joka meni töihin autokauppaan. Mies oli hyvä myyjä ja onnistui kauppamaan autoja sellaiseen tahtiin, että vanhemmat myyjät tulivat hänelle kateelliseksi. Loppujen lopuksi nuori mies savustettiin ulos työpaikasta.

Työyhteisössä kateellisuus kannattaa Anderssonin mukaan nostaa esille, mutta ketään ei pidä lähteä siitä syyttämään, sillä se ei tuota tulosta.

– Kateudesta kannattaa keskustella yleisellä tasolla ja haastaa ihmiset voittamaan oma kateutensa,  jotta työyhteisössä päästäisiin positiiviseen prosessiin.

Andersson pistäisi jokaisen työyhteisön jäsenen pohtimaan, miten tämä kohtelisi kadehtimaansa henkilöä, jos ei olisi tälle kateellinen.

– Itse varmaankin tervehtisin kadehtimaani henkilöä aamulla iloisesti, veisin hänelle joskus kahvia tai kehuisin hänen työtään. Kun alkaa puhua toiselle positiivisesti, sitoutuu pikkuhiljaa myönteiseen vuorovaikutukseen, mikä vaikuttaa koko työpaikan ilmapiiriin.

Katse peiliin

Kateus on Anderssonin mukaan ennenkaikkea itsensä pettämistä. Kun kateellinen alkaa syyttää toista omista ongelmistaan, hän pettää itseään ja muita ja sulkeutuu kateuden laatikkoon.

– Itsensä pettäminen loppuu, kun ihminen suostuu katsomaan peiliin ja tunnustaa, että ongelma on omassa itsessä eikä toisissa ihmisissä.

Vastuu omista tunteista on Anderssonin mielestä tärkeää kateuden voittamisessa. Tunteiden vietäväksi ei pidä lähteä eikä antaa kateudelle mahdollisuutta nousta pintaan.

– Jos joku sanoo minusta jotain typerää, joka ei todellisuudessa pidä paikkaansa, se on hänen ongelmansa. Jos taasen asiassa on jotain perää, on fiksua tehdä itselleen pika-analyysi ja miettiä olisiko asiassa jotain korjattavaa.

Omien tunteiden erottelukyky auttaa myös pääsemään irti kateudesta. Se, että vihaa omaa häviämisen tunnetta, kun toinen on ykköspallilla, on eri asia kuin vihata ihmistä, joka on voittanut.

– Oman tunteen vihaaminen voi johtaa itsensä kehittämisprosessiin. Sen sijaan vihatessaan toista ihmistä, kateellinen siirtää vastuun itsensä ulkopuolelle ja luulee, että voi onnistua vain, jos toinen epäonnistuu.

Voittamisen kulttuuri

Andersson haluaisi kannustaa yrityksiä siirtymään voittamisen kulttuuriin, jossa ei ole sijaa kateudelle. Tällä hetkellä näyttää olevan tärkeämpää tehdä asioita muodollisesti oikein, kuin tehdä oikeita asioita.

– Pääministeri Katainen on sanonut, että me suomalaiset olemme hyviä prosesseissa, mutta meidän pitäisi saada myös jotain aikaiseksi. Voittamisen kulttuuri on juuri tätä.  Siihen liittyy oppimisen ilo, asioiden aikaansaaminen ja myös aikaansaannoksista iloitseminen.

Kun ihmiset kokevat olevansa mukana yhteisessä, merkityksellisessä ja arvokkaassa toiminnassa, ei kateutta synny.

Voittamisen kulttuuriin ei myöskään kuulu jatkuvien huippusuoritusten vaatiminen, mikä voi aiheuttaa työyhteisössä kateutta ja närää.  Voittavaan suoritukseen riittää, että käyttää omaa energiaansa juuri sen verran kuin tehtävän hoitaminen vaatii.

– Vaikka työntekijät ovat fokusoituneita tehtäviinsä, fiilis voi olla hyvä ja leppoisa. Kun työyhteisössä voi ottaa rennommin, kateuskin vähenee.

Andersson jakaa kateellisuuden kolmeen lajiin: mustaan, vihreään ja vaaleanpunaiseen.

Musta kadehtija luulee, että hän voittaa, kun toinen menettää jotakin. Esimerkiksi, kun ulosottomies vie kadehditun auton pois, musta kadehtija on tyytyväinen.

Paras lääke mustaan kateuteen on, kun kadehtija huomaa, että todellisuudessa hän voittaa silloin, kun itse onnistuu.

Vihreä kadehtija on kateellinen kaikille ja on tyytyväinen, kun kukaan ei saavuta mitään.

Vihreä kadehtija ei arvosta omaa osaamistaan ja haluaa painaa muutkin alas. Kadehtiminen loppuu, kun henkilö oppii arvostamaan itseään.

Vaaleanpunainen kadehtija piilottaa kateutensa kehumalla ja ihailemalla ylenpalttisesti kadehtimaansa henkilöä, vaikka mielessään inhoaakin tätä syvästi.

Vaaleanpunainen kadehtija peittää tunteensa yltiöpositiivisuuteen. Tällaisen kateuden voi voittaa ainoastaan kohtaamalla omat tunteensa ja alkamalla ilmaista niitä aidosti.

Lisätietoja Cristina Anderssonista http://cristinaandersson.wordpress.com/

Lue myös Kateus työelämässä -kirjan arviointi.