Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Suomessa on jo pitkään käyty vilkasta julkista keskustelua tarpeesta jatkaa työuria. Keskustelu on usein kohdistunut työurien loppupäähän ja huoleen siitä, että eläkkeelle lähdetään liian varhain. Ikääntyneen väen työskentelyä lisäämään on esitetty keppiä ja porkkanaa – toisaalta eläkeiän nostoa ja palkkojen alentamista, toisaalta taas työhyvinvointia edistäviä toimia.

Ilmarinen on kahtena vuonna kysynyt eläköityviltä asiakkailtaan heidän omia arvioitaan työkyvystä ja halukkuutta jatkaa töissä pidempään. Suuri enemmistö näistä 63-vuotiaista on kokenut itsensä edelleen työkykyisiksi ja samalla ilmaissut myös valmiutensa tehdä ainakin jonkin verran töitä. Käytännössä nämä toiveet kuitenkin toteutuvat vain harvoin.

Työnteon jatkaminen olisi luultavasti taloudellisesti kannattavaa useimpien kohdalla. Jos eläkkeelle jäämistä lykkää 63 ikävuotta myöhemmäksi, tuleva eläke kasvaa superkarttuman avulla nopeasti. Toinen vaihtoehto on jäädä eläkkeelle ja sitten ryhtyä uudelleen työhön, jolloin ansaitsee eläkettä ja palkkaa samanaikaisesti ja lisäksi kartuttaa tulevaa eläkettä. Jatkossa taloudelliset kannustimet voimistuvat vielä nykyisestä, kun elinaikakerroin alkaa leikata yhä enemmän 63-vuotiaan eläkettä. Tällöin täyden eläkkeen saadakseen on pakko työskennellä nykyistä vanhemmaksi. Onkin odotettavissa, että elinaikakertoimen merkityksen kasvaessa vuosi vuodelta myös todellinen eläkeikä alkaa nousta.

Talouden tila vaikuttaa työssäjatkamiseen

Muihin teollisuusmaihin verrattuna Suomen tilanne ei ole kovin huono. Työskentely työuran loppupäässä on jo nyt lisääntynyt huomattavasti. Varttuneiden työntekijöiden eli yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on kaksinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen. Muutosta voi pitää merkittävänä vaikka sitä vähätelläänkin sillä perusteella, että edelleen yleisen vanhuuseläkkeelle jäämisen ikä on 63 vuotta. On kuitenkin huomattava, että jo joka viides vanhuuseläkkeelle jäävä jatkaa työskentelyä tätä pidempään.

Varttuneiden samoin kuin nuorempienkin työntekoa rajoittaa käytännössä työtilaisuuksien puute. Työtä on vaikea tehdä, jos sitä ei ole tarjolla. Työurien pituuden samoin kuin ikääntyneiden työllisyysasteen kehitys riippuu siten väistämättä yleisen työllisyystilanteen kehityksestä. Viimeisen vuosikymmenen hyvää kehitystä selittää se, että työllisyys parani voimakkaasti Suomessa vuosina 2000–2008. Työpaikkojen määrä kasvoi tuolloin noin 200 000:lla. Sen jälkeen kehitys on ollut kuitenkin heikompaa. Finanssikriisiä seuranneen syvän taantuman myötä työllisyystilanne heikentyi vuonna 2009. Tällöin nuorten työllisyys heikkeni, mutta iäkkäämmistä työntekijöistä useimmat onnistuivat säilyttämään työpaikkansa ja pidentämään osaltaan työuria.

Tällä hetkellä tilanne näyttää erilaiselta. Vuoden 2012 loppupuolella uutisoitiin monista suurten yritysten yt-prosesseista eikä kuluvan vuoden alku näytä paremmalta. Suomalainen tapa on, että työvoimaa vähennettäessä eläkeputkea hyödynnetään ja lopputuloksena on aiottua varhaisempi eläköityminen. Ruotsissa näin ei tapahdu, koska työsopimuslaki kieltää kokeneiden työntekijöiden irtisanomisen.

Joustavuus kannustaa jatkamaan

Periaatteessa Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet hyödyntää ikääntyneiden työpanosta paljon nykyistä enemmän. 60 vuotta täyttäneet ovat nykyään enimmäkseen terveitä, hyväkuntoisia, aktiivisia ja hyvin koulutettuja. Tällä ikäryhmällä myös tietotekniikan perusvalmiudet ovat yhtä hyvät kuin muillakin ja monella ikääntyneellä voisi olla työhaluja, kunhan työskentely tapahtuisi riittävässä määrin työntekijän omilla ehdoilla. Pakkotahtinen oravanpyörä ei kiinnosta enää moniakaan silloin kun on olemassa myös optio jäädä eläkkeelle.

Suomalaisten eläkejärjestelmää hiljattain arvioinut professori Nicholas Barr esittikin, että pitäisi löytää nykyistä joustavampia tapoja siirtyä eläkkeelle. Muutoksen ei tarvitsisi olla nykyiseen tapaan on/off-ratkaisu, jossa ensin tehdään täysillä kokopäivätyötä ja sitten eräänä päivänä jäädään kokonaan eläkkeelle. Monen kohdalla olisi varmaan mieluisampaa löytää ratkaisu, jossa asteittain siirrytään lyhyempään työaikaan ja pitenevään vapaa-aikaan erilaisten osa-aikaeläke- ja osa-aikatyövaihtoehtojen avulla. Tällainen kehitys edellyttäisi ehkä joitain muutoksia eläkejärjestelmään ja verotukseen. Ennen kaikkea se kuitenkin edellyttäisi talouden elpymistä ja kysyntää työpanokselle.

Jaakko Kiander
Johtaja, talous ja eläkepolitiikka
Ilmarinen

Blogin tausta

Työn iloa -blogin jutut perustuvat Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen materiaaliin. Blogin tavoite on jakaa  Ilmarisen laajaa kokemusta lukijoiden hyödyksi. www.ilmarinen.fi