TYÖELÄMÄN PSYKOLOGIAA

Mainos
ANNAMARI HEIKKILÄ KUVA JUHANA PYLVÄNÄINEN | 9.1.2013 | KOLLEGA.FI
Mielen rakentamia lasikattoja

Olen psykologina valmentanut urani aikana satoja upeita naisia, sekä opiskelijoita että työssäkäyviä. Nämä kohtaamani naiset ovat varsin valikoitunutta väkeä: yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoita sekä vaativissa asiantuntija- ja esimiestehtävissä työskenteleviä huippuosaajia. Opiskelu- ja työuran lisäksi monet heistä ovat myös äitejä.

Marraskuisena sunnuntaina Eläke-Tapiolan toimitusjohtaja Satu Huberin kirjoitus Pari sanaa nuorille (varsinkin naisille) (HS, 18.11.12) pysäytti. Kirjoituksessaan Huber kristallisoi upeasti oman menestyksensä salaisuuden. Hän kirjoittaa, että on kaksi tekijää, jotka ovat auttaneet häntä selviämään uran ja perheen puristuksessa: ensiksi se, että hän EI ole pedantti ja toiseksi se, että hän uskaltaa kysyä ja pyytää apua.

Annamari Heikkilä on psykologi ja filosofian tohtori.

Näiden tekijöiden kääntöpuolet: liialliset vaatimukset itseä kohtaan ja uskomus, että pitää selvitä yksin, ovat juuri ne tekijät, jotka kokemukseni mukaan vähentävät monien nykynaisten hyvinvointia, työniloa ja jopa tuotteliaisuutta. Voisiko perfektionistinen ajattelu olla myös osasyynä sille, että me naiset olemme aliedustettuina johtotehtävissä? Ovatko lasikatot osin mielemme tuotetta?

Perfektionismia on kahdenlaista: hyödyllinen perfektionismi on sitä, että asetamme korkeita, mutta saavutettavissa olevia tavoitteita, organisoimme tehokkaasti ja haluamme onnistua. Eteenpäin ajavana voimana on myönteisten seurausten tavoittelu. Haitallisessa perfektionismissa tavoitteet ovat epärealistisen korkeita, ihminen kokee, että paine saavuttaa täydellisiä tuloksia tulee ulkopuolelta, epäonnistumisen pelko on suuri ja mikä merkityksellisintä, oman toiminnan ja vaatimustason välillä on suuri epäsuhta.

Uupumisuhan alla ovat erityisesti ne, jotka tavoittelevat täydellisyyttä yhtä aikaa useilla eri elämän osa-alueilla: pitäisi pystyä olemaan uutta luova tehokas uranainen, pullantuoksuinen lapsentahtinen äiti, alati vetovoimainen puoliso, maratonkunnossa oleva liikkuja. Ruoan pitäisi olla lähellä tuotettua luomua ja kodin kuin sisustuslehden sivuilta. Ulkoisia paineita tällaiselle naiseudelle nyky-yhteiskunnassa riittää. Mieltäni lämmitti kovin, kuinka huippujohtaja Satu Huber purkaa tätäkin myyttiä: hän kertoo käyttäneensä vapaa-aikansa mieluiten perheen kanssa olemiseen, ei sisustamiseen, siivoamiseen tai ruoanlaittoon.

Kysyin kerran huikean uran kansainvälisessä konsulttiyrityksessä tehneeltä ystävältäni hänen menestyksensä salaisuutta: hän kertoi tekevänsä kaiken enintään 80 prosenttisesti. Haastankin kaikki lukijani, miehet ja naiset, tekemään lupauksen alkaneen vuoden kunniaksi: tehdään asiat tänä vuonna riittävän hyvin, 80 prosenttisesti, ja nautitaan tekemisestä!

 

Annamari Heikkilä on laillistettu psykologi ja filosofian tohtori. Löydät hänestä lisää tietoa sivulta http://psykologinenpaaoma.fi/

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa.

  1. Eeva kommentoi 16.11.2013 klo 12.37
    Ajattelua herättävä kirjoitus. Minä olen kokenut vaikeana tehdä puolella kädellä hommia tai töitä jonkun osaamattoman henkilön alaisuudessa. Se on vaikeaa, koska alaisena teet tuplasti turhaa työtä, jos esimies on aloittanut työn esim. sata vuotta vanhalla tyylillä. Se harmittaa ja kiristää hermojani toden teolla. Suomalaisena tämä herättää myös kateutta, että joku saa paljon parmepaa palkkaa, vaikka ei osaa asiaansa ja sitten vielä teettää työmäärän toisilla. Eli oma tyhmyys kai tässä harmittaa? Tämän kirjoituksen jälkeen yritän ottaa rennosta ja olla välittämättä, vaikka se vaikeaa onkin. Minua on motivoinut aina ns. parhaansa yrittäminen, onnistuminen ja kehittyminen. Siksi kai olen ärtynyt ja väsynyt. Oppia ikä kaikki!
  2. Saara kommentoi 5.2.2013 klo 09.57
    Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Otan haasteen vastaan, mitä kaikkea voisinkaan tehdä 80 prosenttisesti?! Tekstisi innoitti minua omankin tekstin kirjoittamiseen: http://minuntomaatit.blogspot.fi/2013/02/tasan-sata.html

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)