Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Monissa yrityksissä on käytössä omat, talon sisäiset coachit, joiden käytön katsotaan säästävän rahaa. Ajatus on teoriassa hyvä. Se, mitä olen kuullut asian toimivuudesta käytännössä, ei ehkä olekaan ihan sitä, mikä on coachingin ydin. Coachattavan pitää saada vapaasti luoda ja löytää itsestään uusia mahdollisuuksia sekä puhua itseään askarruttavista asioista. Jos coachina toimii talossa työskentelevä HR:n edustaja tai muu koulutettu valmentaja, ei luottamuksellista valmennussuhdetta välttämättä synny.

Tämän vuoksi monet eivät halua käyttää lainkaan talon sisäisiä coacheja, vaikka niitä olisi tarjolla. Ne, jotka käyttävät, eivät uskalla sanoa suoraan, mitä ajattelevat tai toivovat. Taustalla on pelko, että valmennuksessa esille tulleita asioita voidaan käyttää perusteluna esim. seuraavissa YT-neuvotteluissa. Tämän vuoksi neutraali ulkopuolinen coach puoltaa paikkansa. Pitkällä tähtäimellä yritys säästää myös rahaa, sillä ulkopuolisen coachin kanssa valmennuksesta saa irti kaiken mahdollisen hyödyn.

Erilainen valmennuskokemus

Normaalisti coachauksessa käytetään 1,5 tuntia keskusteluun, jossa coach pääasiassa kysyy ja coachattava vastaa. Leena Rinteen 90-minuuttinen jakautuu kolmeen osaan: puoli tuntia coachausta, puoli tuntia päähierontaa ja lopuksi vielä puoli tuntia reflektointia edellisistä. Itse koin, että käsivarsien, hartioiden, pään ja kasvojen hieronnan jälkeen olo oli hyvin selkeä ja kaikin puolin rentoutunut. Aiemmin käsitellyt asiat ikään kuin loksahtivat paikalleen. Suosittelen lämpimästi! http://leenarinne.fi.

Coaching-case – työpaikan vaihto

Coaching on erinomainen valmennusmenetelmä muutostilanteissa. Alla esimerkki työpaikan vaihdosta.

Kuusi vuotta IT-alalla toiminut asiantuntija sai tarpeekseen kansainvälisen organisaation alati kasvavista vaatimuksista ja arvomaailman kovenemisesta. Hän päätti sanoa itsensä irti ilman tietoa uudesta työstä.

Kesätauon jälkeen tapasimme ja hän itse totesi, että helpoin ratkaisu olisi mennä johonkin toiseen IT-yritykseen töihin, mutta hän ei ollut varma, halusiko hän enää sitä. Päädyimme kokeilemaan kolmen kerran coachausta:

1. keralla punnittiin vahvuuksia ja itsessä kehitettäviä ominaisuuksia sekä peilattiin työhistoriaa ja sieltä mukaan otettavia oppeja. Kävi ilmi, että valmennettavan on vaikea sanoa ei. Hän saikin tehtäväksi miettiä, miten asettaa rajoja itselleen.

2. kerralla tarkistettiin arvoja ja motivaatiotekijöitä. Ensimmäisellä kerralla oli alettu ideoida mahdollisia ammatteja tai työnkuvaa, jossa hän voisi toimia. Lisäksi ylläpidettiin koko ajan unelmaa suuremmasta kokonaisuudesta – mitä minä elämältä haluan.

3. kerta konkretisoi aiempia pohdintoja. Coachattava oli harjoitellut ei-sanan käyttöä ja huomannut saavansa tämän myötä lisää voimaa. Tässä tapauksessa lopputulos oli se, että henkilö muutti ulkomaille ja etsii nyt sieltä kiinnostavaa työtä. Päätämme mahdollisesta lisäcoachauksesta skypen avulla työnhaun edetessä.

Lisätietoa kirjoittajasta ja coachingista löydät osoitteesta www.intuitivo.fi.