Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ei ole merkityksetöntä millä fiiliksillä elämää eletään ja työtä tehdään. Olemme suuren osan arjesta töissä, joten kannattaa pysähtyä miettimään miten työtä teemme: tuottaako itse tekeminen tyydytystä vai onko työnteko muuttunut pakkopullaksi?

Kun työnteko on innostavaa, kiinnostavaa ja mielekästä, puhutaan sisäisesti motivoituneesta toiminnasta. Tehtävät sujuvat ja tuntuvat palkitsevilta. Parhaimmillaan voi jopa kokea huikeita elämyksiä: ajantaju ja ulkomaailma katoavat kun tekeminen vie mukanaan. Näitä hyviä hetkiä kannattaa vaalia ja pysähtyä miettimään, mitkä tekijät mahdollistivat tällaisen työnilon?

Välillä työt ovat vaan yksinkertaisesti tehtävä, vaikka niihin ei suurta intohimoa tuntisikaan. Tällöin toimimme ulkoisen motivaation varassa. Työntekoa energisoi ulkoinen palkkio tai pelko rangaistuksesta, joka seuraa mikäli työt jäävät tekemättä. Ulkoiseen motivaatioon liittyvät tunteet, joita ovat tylsistyminen ja turhautuminen, pahimmillaan jopa pelko ja ahdistus, eivät aina ole kovin miellyttäviä.

Modernia motivaatioteoriaa

itsemääräämisteoria (self-determination theory, Deci & Ryan, 2000) tarkastelee tekijöitä, jotka selittävät ihmisen motivoitumista. Motivaatiota ei nähdä ihmisen ominaisuutena vaan voimana, joka muuttuu alati, ja johon on mahdollista vaikuttaa.

Teorian taustalla on ajatus, että sisäinen motivaatio pysyy yllä ympäristössä, joka tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden tyydyttää kolme psykologista perustarvetta: 1) pätevyyden, 2) yhteenkuuluvuuden ja 3) autonomian.

Pätevyyden tunne vahvistuu kun ihminen kokee selviytyvänsä vaadituista tehtävistä. Yhteenkuuluvuudella tarkoitetaan kokemusta turvallisesta ja tyydyttävästä vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Kolmanneksi ihmisellä on tarve itsemääräämiseen, tunteeseen oman elämänsä herruudesta.

Jokainen voi pohtia omia työtehtäviään ja työtapojaan siitä näkökulmasta, tyydyttyvätkö nämä perusmotiivit.

Hallitsenko työni riittävän hyvin vai tarvitsisinko lisäkoulutusta?

Ovatko tehtäväni riittävän haastavia innostaakseen minua?

Onko työssäni sopivasti mahdollisuuksia yhdessä tekemiseen?

Onko organisaatiossamme sellainen ilmapiiri, joka kannustaa esittämään omia, keskeneräisiäkin, ajatuksia? Rakennanko itse tällaista kulttuuria?

Saanko itse vaikuttaa oman työni organisoimiseen?

Organisaatiot menestyvät, kun johto ja esimiehet omaksuvat nämä periaatteet motivaation johtamiseen. Tulokset näkyvät sekä tuottavuudessa että hyvinvoinnissa. Kaikki voittavat, kun jokainen kokee työnsä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, tuntee kuuluvansa joukkoon ja voi riittävästi olla vaikuttamassa itseään koskeviin asioihin!

Annamari Heikkilä on laillistettu psykologi ja filosofian tohtori. Löydät hänestä lisää tietoa sivulta http://psykologinenpaaoma.fi/