Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Näin vanhemmiten olen huomannut, että minussa on seikkailija-vaeltajageeni, joka vain vahvistuu ajan myötä. Antarktis, Grönlanti, Huippuvuoret ja Patagonia kutsuvat minua. Tämän vuoksi päädyin jokin aika sitten kuuntelemaan etelänapamantereen halki hiihtäneen seikkailija-kirjailija Timo Polarin esitystä, jossa hän selvitti elämänfilosofiaansa.

Polarin kertomukset Grönlannin äärikokemuksista sai minut pohtimaan monia asioita. Spektrin toisen ääripäässä on flow-tila ainutlaatuisen kauniissa vuoristossa vaellettaessa ja toisessa ääripäässä kauheus vaelluskavereiden kuollessa kylmyyteen. Mutta nämä eivät olekaan asian vastakkaiset ääripäät, vaan sen toisen pään ääripäät. Todellisuudessa siinä vastakkaisessa päässä onkin tylsistyminen ja merkityksettömyys, jossa olemme passiivisia ja odotamme jotain tapahtuvaksi. Ja siinä vastakkaisessa, jossa tapahtuu kauheitakin asioita, tunnemme olevamme elossa ja riskeeraamme.

Tarina sai minut miettimään elämänvalintojamme, elämänpolkuamme, mukavuudenhaluamme ja pelkojamme. Meidän kaikkien ei tarvitse hakea extreme-kokemuksia, mutta olisi hyvä mieltää, tavoitteleeko tai tekeekö asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä vai elääkö vain niin kuin on tottunut. Keittiöni seinällä on loistava pikkutaulu, jossa lukee “Life isn’t about finding yourself, it is about creating yourself”. Joskus tarvitaan hiukan itsetutkiskelua ennenkuin voi luoda itsensä sellaiseksi kuin haluaa.

Mitä tämä itsetutkiskelu ja mahdollinen luominen sitten vaativat?

Ensiksikin: hiljaisuutta. Hiljaisuudesta kumpuaa vastauksia, kun uskaltaa alkaa kysyä. En olisi koskaan ymmärtänyt itselle tärkeiden asioiden merkitystä, ellen olisi radikaalisti muuttanut tekemisiäni työelämässä. Se toi aikaa ajatella ja luoda itseni sellaiseksi kuin haluan olla. Hiljaisuuden ja tylsistymisenkin salliminen on luovuuden ja rehellisen ajattelun ehdoton vaatimus. Vaali sitä, keinolla millä hyvänsä!

Toiseksi: Elämässä kannattaa aina löytää positiivinen puoli, koska sielu ja mieli voivat paljon paremmin sellaisessa ympäristössä. Polari joutui todistamaan kahden ystävänsä kuoleman yhdellä arktisella vaelluksellaan. Hän kuitenkin löysi positiivisen ajattelumallin, että kaikista lähtökohdista voi tehdä parhaansa. Hänelle se tarkoitti sitä, että hän toteutti reissun etelänapamantereelle, josta kaikki kolme olivat haaveilleet. Siinäpä asennetta. Mitä positiivista sinä keksit vaikka näistä talven pimeistä päivistä? Itse kiitän joka päivä universumia siitä, että minulla on ihana koti, koira, joka käpertyy viereen sohvalla ja hyviä kirjoja, joita voin lukea.

Kolmanneksi: Tee kaikki valinnat omien arvojesi ja elämänkatsomuksesi mukaan. Älä välitä siitä, mitä joku muu asiasta sanoo tai ajattelee. Tämä on sinun elämäsi eikä kenenkään muun. Sillä, mitä joku muu ajattelee tai kuvittelee tietävänsä, ei ole mitään merkitystä. Kannattaa uhrata hetki ja miettiä, mikä sinulle on aidosti tärkeää.  Miten haluat tulla muistetuksi tässä elämässä? Mitä haluat toteuttaa tai olla toteuttamatta tässä elämässä?

Neljänneksi: Jossain määrin on pakko luopua omasta mukavuudenhalustaan, jos haluaa muuttaa jotain. Kaikki haluavat hyviä asioita elämäänsä, mutta usein se, joka niitä saa, ymmärtää, että hetkellisesti omasta mukavuudestaan voi joutua tinkimään saavuttaakseen jotain suurempaa. Itse luovuin isosta palkasta ja tittelistä ja sain tilalle itsetuntemuksen ja rauhan. Se ei ehkä kestä ikuisesti, mutta ainakin hetken. Ja se oli täysin välttämätöntä, ymmärrän nyt. Se ei ollut helppoa, mutta sille ei ollut vaihtoehtoa.

Mielestäni asenne on huimasti tärkeämpää kuin hifistelyasiantuntijuus. Ollaan mieluummin liikkeellä uteliaalla, avoimella ja positiivisella asenteella. Kontrollointi, täydellisyys ja aina oikeassa oleminen eivät ole kovinkaan tärkeitä asioita. Olen viime aikoina katsellut yritysten rekrytointi-ilmoituksia kovasti ihmetellen, kun vaatimukset ovat usein pelkästään yksityiskohtaisia luetteloita taidoista, jotka kuuluu hallita. Seikkailija Timo Polari, josta jutun alussa kerroin, sanoo, että retkikunnan kokoonpanoa mietittäessä ratkaiseva valintakriteeri on ihmistyyppi. Ei se, hallitseeko henkilö GPS:n käytön tai erätaidot täydellisesti. Jos ei ole hyvä tyyppi, ei sellaisen kanssa voi eikä halua reissata.

Omat tietoiset elämänvalintani ovat jo jonkin aikaa olleet sellaisia, että ne tukevat hyvän tekemistä, kestävää kehitystä, luonnon ja eläinten arvostusta, läheisten ihmisten hyvinvointia ja ennen kaikkea oman elämänilon buustaamista. Siihen kuuluu oleellisesti luominen, pikku seikkailut, vuoret, lumi, hyvät tyypit ja nauru.

Mikä ohjaa sinun päätöksentekoasi?

Lisätietoa hyvinvointivalmentaja Erja Järvelästä löydät osoitteesta http://www.mixingnuts.fi/. Lue myös Järvelän aiempi juttu Luterilaisuuden taakka painaa.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.