Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Iloista energiaa huokuva Erja Järvelä on laajakatseinen moniosaaja. Nokialla pitkään työskennellyt Järvelä repäisi itsensä irti turvallisesta palkkatyöstä vuosikymmenen vaihteessa, heittäytyi tyhjän päälle ja kouluttautui lopulta uuteen ammattiin toisten auttajaksi.

Hyvinvointivalmentaja Erja Järvelä on juristi, joka ei ole tehnyt päivääkään alansa töitä. Alun perin Järvelästä piti tulla lääkäri ja lukiossa hän valitsi aineyhdistelmät lääketieteellisen pyrkimistä silmällä pitäen.

– Lukion viimeisellä luokalla rupesin kuitenkin miettimään, oliko sairaiden ihmisten parissa työskentely sitä, mitä todella halusin. Päädyin lopulta juristin opintoihin, sillä ajattelin sen antavan hyvän pohjan mihin tahansa ammattiin, Järvelä kertoo.

Valmistuttuaan oikeustieteiden kandidaatiksi vuonna 1990 Järvelä päätti lähteä Amerikkaan parantaakseen englanninkielen taitoaan. Hän pyrki Kaliforniassa sijaitsevaan yksityiseen katoliseen yliopistoon, pääsi sisään ja suoritti kaupallisen Master of International Business -tutkinnon.

– Vietin San Diegossa elämäni huolettomimmat kaksi vuotta. Asuin kauniissa Kaliforniassa, sain ihania opiskelukavereita ympäri maailmaa ja toimin opiskelujen välissä lisäksi hiihto-oppaana.

Opintojen myötä Järvelä sai työluvan Jenkkeihin, mutta palasi Suomeen vuonna 1993 ja tapasi tulevan miehensä.

– Palatessani en oikein tiennyt, minne kuuluin. Seurustelu auttoi minua juurtumaan Suomeen.

Urahuipulla Nokialla

Vaikka Suomessa oli lama, Järvelä pääsi Nokialle töihin vuonna 1994. Työskenneltyään kaksi vuotta logistiikan puolella hänelle tarjottiin mahdollisuutta lähteä Kiinaan perustamaan paikallista logistiikkaorganisaatiota.

– En tiennyt mitään johtamisesta ja mietin, onko minusta siihen. Päätin kuitenkin lähteä ja kokemuksesta tuli erittäin opettavainen ja se antoi minulle rutkasti rohkeutta.

Komennus kesti kaksi vuotta ja kotimaahan palattuaan Järvelä toimi Nokialla erilaisissa logistiikan organisaatioiden perustamis- ja muutosprojekteissa.

Yksityiselämän puolella Järvelä oli ehtinyt erota, tavata uuden miehen ja saada tyttären. Äitiyslomalta palattuaan Järvelän tehtäväkenttä laajeni ja vuonna 2004 hän vastasi globaalisti tullimuodollisuuksista ja vientivalvonnasta.

– Kolme vuotta myöhemmin seurasi fuusio Siemens Networksin kanssa ja minut nimitettiin kaupan komplianssin vetäjäksi. Fuusio oli iso operaatio, jossa yhdistettiin kahden suuren yhtiön toiminnot ympäri maailmaa.

Yrityskulttuuri alkoi kuitenkin muuttua raskaaksi ja Järvelä väsyi työhönsä. Kun Nokia Siemens Networks aloitti väen vähentämisen, Järvelä päätti ottaa vapaaehtoisille lähtijöille suunnatun paketin. Keväällä 2010 hän jätti työnsä.

– Halusin muutosta. Tiesin, että jos en nyt lähtisi, en lähtisi koskaan. Minulla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, mitä rupeaisin tekemään. Siinä vaiheessa olin myös tyttäreni yksinhuoltaja.

Identiteetti hukassa

Työpaikasta luopuminen ei ollut Järvelälle helppoa, sillä hänellä oli vahva työidentiteetti. Hän tunsi olevansa hukassa ilman työminäänsä. Onnekseen hän oli jo aiemmin keväällä lähtenyt mukaan Kapua-hyväntekeväisyysprojektiin, jolla kerättiin rahaa Malawin äitiysterveydenhuoltoon.

– Kapua tulee sanoista kavutaan apua kehitysmaille ja projektin ideana on auttaminen ja itsensä ylittäminen fyysisesti. Meitä oli viisitoista vapaaehtoista ja työskentelimme projektin parissa vuoden verran.

Järvelä järjesti muun muassa hyväntekeväisyysgaalan, jolla kerättiin rahaa kohteeseen. Syksyllä yhteenhitsautunut projektiryhmä matkusti omalla kustannuksellaan paikan päälle Malawiin seuraamaan avustusrahojen luovutusta.

– Reissu oli upea. Kiipesimme Mount Mulanille, pyöräilimme ja meloimme siellä. Ohjelmaan kuului leikkimielinen triathlon ja paikallinen media uutisoi meistä koko matkan ajan.

Malawista palattuaan Järvelä matkusteli tyttärensä Ronjan kanssa ja lähti lopulta jouluna hänen kanssaan Lappiin.

– Vietimme siellä koko kevään. Ronja kävi koulua Pelkosenniemellä ja minä pidin sapattia. Hiihdin ja kudoin poppanoita enkä halunnut vielä ajatella tulevaisuutta.

Uusi alku

Keväällä 2011 Järvelä tyttärineen palasi Espoon kotiinsa eikä hänellä ollut aavistustakaan, mitä hän alkaisi tehdä. Kuinka ollakaan eräs Järvelän Lapissa tapaama puolituttu soitti ja vinkkasi hänelle netistä löytämänsä Institute for Integrative Nutrition -koulun.

– Kiinnostuin heti aiheesta ja googlasin siitä kaiken mahdollisen. IIN on holistinen koulu, jossa voi opiskella hyvinvointivalmentajaksi. Ilmoittauduin kouluun siltä istumalta.

Järvelä valmistui kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin valmentajaksi vuonna 2012 ja perusti yrityksensä Mixing Nutsin syksyllä 2013. Valmentajaopintojensa loppupuolella hän oli sattuman kautta tutustunut myös Andien alkuperäiskansojen parantamismenetelmiin ja alkoi opiskella niitä.

– Olen tehnyt aiheen tiimoilta kaksi matkaa Peruun keväällä 2014 ja 2015. Parantamismenetelmiin liittyvät opinnot suoritin Suomessa tänne tulleen opettajan johdolla.

Järvelä seuraa jatkuvasti hyvinvointialan kirjallisuutta ja on kiinnostunut etenkin mielen vaikutuksesta hyvinvointiin.

– Paranemisen ja parantamisen konseptit sekä mielen mahdollisuudet ovat aiheita, joihin haluan perehtyä entistä syvällisemmin.

Yksilöllistä valmennusta

Omassa valmennustyössään Järvelällä ei ole valmista sapluunaa, vaan hän yhdistää kaikkia oppimiaan taitoja yksilöllisesti valmennettavan mukaan.

– Pääasiassa olen tehnyt yksityisvalmennusta, mutta myös työhyvinvointi kiinnostaa minua ja toivon löytäväni tavan työskennellä sillä saralla lähitulevaisuudessa.

Tukikohtanaan Järvelä pitää omaa kotitoimistoaan, jossa coachaa asiakkaitaan. Valmentamisen lisäksi Järvelän työhön sisältyy muun muassa bloggaamista, innovointia, brändäystä, markkinointia, verkostoitumista ja trendien seuraamista.

– Pidän jatkuvasti huolta siitä, että päämääräni pysyy kirkkaana ja teen asioita, jotka innostavat minua aidosti.

Vaikka työ on antoisaa, Järvelä on viime aikoina huomannut kaipaavansa ihmisiä ympärilleen. Työyhteisön puuttuminen on alkanut tuntua haastavalta.

– Ihmisten kohtaaminen on aina innostanut minua. Tulevaisuudessa haluan työskennellä yhdessä muiden kanssa.

Elämäniloa arkeen

Omaa hyvinvointiaan Järvelä ylläpitää tekemällä kivoja asioita. Yksi tärkeimmistä on oman ajan ottaminen itselleen.

– Olen aina tehnyt reissuja itsekseni. Onnekseni minulla on äiti, joka on hoitanut tyttöä sillä välin. Nyt Ronja on jo 14-vuotias ja matkustaa itsekin.

Harrastuksia Järvelällä on runsaasti. Talvella hän laskettelee Lapissa ja kesällä pelaa ahkerasti tennistä ja mökkeilee Hämeenlinnan kupeessa.

– Minulla on tontti Pyhätunturilla ja haaveenani on tulevaisuudessa rakentaa sinne talo, sillä se on minulle rakas sielunmaisema.

Ympäri vuoden Järvelä valokuvaa innokkaasti ja kotona hän rakastaa kokkaamista.

– Tykkään kokeilla uusia asioita. Olen kokeillut esimerkiksi jääkiipeilyä ja vuoret kutsuvat minua. Haluan vielä mennä kiipeilemään lumihuippuisille vuorille.

Elämänkokemusta Järvelälle on kertynyt jo sen verran, että hän tietää tarkalleen, mikä tuottaa hänelle iloa ja mitä hän haluaa tehdä.

– Jatkan seikkailuja, onnellista elämää ja itseni toteuttamista.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.