AJANKOHTAISTA

Mainos
TEKSTI MARJA KASANEN KUVAT JOHANNA KINNARI JA ISTOCK | 24.2.2016 | KOLLEGA.FI
Uskomukset muokkaavat todellisuuttamme

Mielemme on täynnä uskomuksia, vaikka emme yleensä edes huomaa niitä. Syvälle juurtuneet uskomukset toimivat sekä hyvässä että pahassa, kielteisinä ne voivat nakertaa itsetuntoamme kun taas myönteisenä ne voivat siivittää meidät uskomattomiin saavutuksiin.

Kuva Ancika/iStock
Kuva Ancika/iStock

Uskomukset värittävät maailmankuvaamme, halusimme sitä tai emme. Uskomus rakentuu siitä, mitä meille sanotaan ja imemme itseemme jo pienestä pitäen perheemme, sukumme ja ympäristömme tuottamia uskomuksia.

– Voi kuulla sanottavan, että meidän suvusta ei ole menty korkeakouluun tai meidän perheessä ei ole matikkapäätä. Nämä ovat uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, psykologi, filosofian tohtori Annamari Heikkilä sanoo.

Heikkilä on psykologin työssään tutkinut ihmisten uskomuksia ja käsitellyt aihetta myös Saku Tuomisen kanssa kirjoittamassaan tuoreessa kirjassa Uskonko.

– Uskomuksen siemenet kylvetään jo varhain. Jyväskylän yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan tytöillä on jo esikouluiässä uskomus, että he eivät voi oppia matematiikkaa, vaikka heidän menestyksensä matemaattista ongelmanratkaisukykyä mittaavissa tehtävissä on siinä vaiheessa parempi kuin pojilla.

Useat negatiiviset uskomukset juontavat juurensa lapsuudesta ja etenkin kouluajoilta. Jos opettaja on sanonut esimerkiksi nuotin vierestä laulavalle, että otapa se nokkahuilu, äläkä laula tai huonosti piirtävälle, että ei sinusta koskaan tule arkkitehtiä, voi lauseista tulla itseään toteuttavia ennustuksia.

– Vastaavasti myönteisistä uskomuksista voi tulla itseään toteuttavia. Kun filosofianopettaja antaa myönteistä palautetta, kannustaa ja huomioi, voi tuloksena olla palava innostus pyrkiä alaa opiskelemaan, Heikkilä toteaa.

Työelämän uskomukset kumoon

Työpaikoilla on omat kollektiiviset uskomuksensa, jotka uusi työntekijä yleensä huomaa. Tulokas kuitenkin sosiaalistuu vallitseviin käytäntöihin puolen vuoden sisällä eikä huomaa niitä enää vuoden kuluttua.

– Opimme työelämän uskomukset kokemusten kautta. Osallistumalla erilaisiin yhteisöihin, omaksumme niiden mielen kieliopit. Sen jälkeen ne rupeavat määrittämän, mitä näemme.

Annamari Heikkilä on valmentava psykologi ja filosofian maisteri.
Annamari Heikkilä on psykologi, psykoterapeutti ja filosofian maisteri, joka haluaa kyseenalaistaa uskomuksia.

Heikkilän kokemuksen mukaan yksi suomalaisen työelämän suosikkiuskomuksista on, että muutos on vaikeaa. Tähän itseään toteuttavaan uskomukseen moni organisaatio on sitoutunut.

– Entä jos kyseenalaistaisimme tämän uskomuksen ja ryhtyisimme hommiin. Moni yritys lähtisi nousuun, jos suuntaisimme energiamme toimintaan emmekä ongelmien pohtimiseen.

Toinen yleinen uskomus on, että tekemällä paljon työtä, saavutetaan jotain. Sen vahvistaa vanha suomalainen sananlaskukin: otsa hiessä on sinun leipäsi ansaittava.

– En kiellä työnteon merkitystä, mutta haluan silti kyseenalaistaa uskomuksen. Voisimme mennä enemmän flown mukana, kokeilla, katsella, kuunnella ja tehdä asioita vähän kevyemmällä otteella.

Useilla työpaikoilla vallitsee myös vankka uskomus, että kaikki ongelmat johtuvat esimiehistä. Heikkilän mielestä vastuuta pitäisi ottaa enemmän omalle kontolle.

– Ongelmat ovat aina oman itsen ulkopuolella ja moni odottaa johdolta valmiita ratkaisuja. Itse kunkin olisi kuitenkin syytä katsoa peiliin ja miettiä, miten voisi tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Voimme vaikuttaa asioihin paljon enemmän kuin uskommekaan.

Testit yksinkertaistavat minäkuvaa

Työpaikkaa hakiessaan moni joutuu testattavaksi. Testien tulokset saattavat joskus aiheuttaa ihmetystä testattavalle. Heikkilä muistuttaakin, että pääosin testit ovat yksinkertaistuksia, jotka antavat viitteitä persoonallisuudesta, mutta niihin ei pidä uskoa täytenä totuutena.

– Testien antamat tulokset eivät ole faktoja. Mutta on äärimmäisen suuri vaara, että niistä tulee itseään toteuttavia uskomuksia.

Suomessa rekrytoinnissa ei saa käyttää sellaisia persoonallisuuden testejä, joiden taustalla ei ole tutkittua tietoa niiden luottavuudesta ja ennustettavuudesta. Tutkijataustainen Heikkilä on kuitenkin huolissaan siitä, että osa testeistä on liian yksinkertaistavia ja ihmiset saattavat tehdä niiden perusteella vääriä johtopäätöksiä. Esimerkkinä hän mainitsee työelämässä käytetyn DISK-analyysin, joka perustuu väreihin ja luokittelee ihmiset eri tyyppeihin.

– Jos henkilö saa tulokseksi vaikkapa punaisen, joka merkitsee räväkkää ja ulospäin suuntautunutta, hän saattaa kokea sen ikään kuin luvaksi olla sen tyyppinen. Sen seurauksena voi käydä niin, ettei hän enää näe tarpeelliseksi kehittää itsessään muita taitoja, kuten kuuntelutaitoa tai kykyä ottaa muut huomioon.

Heikkilä kertoo kohtaavansa vastaanotollaan silloin tällöin ihmisiä, jotka ovat tulleet hänen luokseen testitulokset mukanaan suorastaan lyötyinä, ikään kuin leima otsassaan.

– Silloin käyn testin henkilön kanssa tarkkaan läpi ja kysyn, mikä osioista pitää hänen mielestään paikkansa. Jos joku kohta ei kuulosta todelta, niin sanon, että luottaisin enemmän itseeni, sillä jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija.

Vanhasta kannattaa oppia

Uskomuksia on tavattoman vaikea muuttaa. Helpompaa on ottaa oppia historiastaan, hyväksyä uskomus ja kokeilla sen jälkeen jotain uutta. Ensin on kuitenkin tunnistettava negatiivinen uskomuksensa ja katsottava, mitä sen takana on. On pysähdyttävä kuuntelemaan, millaisia ajatuksia oma mieli tuottaa.

Kuva Wavebreakmedia/iStock
Kuva Wavebreakmedia/iStock

– Jos esimerkiksi saan tehtäväksi pitää puheen englanniksi, niin rupeanko kuuntelemaan mieltäni, joka syytää epäilyjä tankero-englannista tai itsensä mokaamisesta vai ajattelenko, että tämä on mahdollisuus oppia.

Kun rajoittavan uskomuksen huomaa, sen kanssa voi oppia elämään. Samaan aikaan kun olo tuntuu epävarmalta eikä tiedä selviääkö puheesta, voi kuitenkin suunnitella ja työstää sitä, pyytää siihen jopa apua muilta ihmisiltä ja lopulta pitää puheen.

– Yksi suomalaisille – ja etenkin naisille – tyypillinen, syvälle juurtunut uskomus on, että kaikesta pitää selvitä yksin.

Heikkilä kertoo sparraavansa ja coachaavansa monia johtavassa asemassa olevia naisia, jotka eivät osaa pyytää ulkopuolista apua, oli sitten kyse siivouksesta, lastenhoidosta tai ajattelun avusta työtehtävissä.

– Yksintekemisen uskomus on täysin pöhkö. Apua pitää pyytää ja yhdessä pääsemme paljon huikeampiin tuloksiin ja hienompiin oivalluksiin.

Heikkilä uskoo, että meistä on moneksi. Voimme oppia paljon erilaisissa yhteisöissä, tehtävissä ja ammattirooleissa, kun muistamme pitää uskomusjärjestelmämme joustavana.

– Jos pysymme uteliaina ja avoimina, elämästä tulee paljon antoisampaa. Eeva Kilven sanoin: Koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)