SANA HALLUSSA

Mainos
TEKSTI EEVA HEINONE KUVA | 9.12.2015 | KOLLEGA.FI
Tarpeettomuuden taakka

Kun koko ikänsä työtä tehnyt ihminen laitetaan hyllylle odottelemaan päivää parempaa, ei tunnetta tarpeettomuudesta voi välttää. Halu olla hyödyksi yhteisölleen on sisäänrakennettu meihin kaikkiin. Kun viisikymppisenä seuraan maailman menoa ja mietin kohtalotovereitani, työttömiä tätejä ja nuoria, huomaan yhdistäväksi tekijäksi ainakin tämän; meitä ei tarvitse kukaan. Olemme tiellä.

Eeva Heinonen on monitoiminainen, joka on työskennellyt mm. asiantuntijana palvelualalla. Sen lisäksi hän miettii maailman menoa ammattijärjestäjän ominaisuudessa.
Eeva Heinonen on monitoiminainen, joka on työskennellyt mm. asiantuntijana palvelualalla. Sen lisäksi hän miettii maailman menoa ammattijärjestäjän ominaisuudessa.

Työelämässä käy helposti niin, että nuoresta radikaalista tulee vanhasta kiinnipitävä konservatiivi ennen kuin asianomainen itse huomaakaan. Yhtäkkiä vain tajuaa, ettei omalla mielipiteellä enää olekaan juuri merkitystä ja miksi ei – koska sinua ei tarvita enää oikeastaan mihinkään ja voidaan tarvittaessa korvata kenellä vain.
Joskus käy niin, että ainoastaan odotetaan, että asianomainen jää pois, mutta hänen tekemiään töitä ei enää siirretä kenellekään – siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niitä enää tarvitse tehdä.  Henkilö poistuu eläkkeelle, työttömyyteen tai uuteen työpaikkaan voimatta siirtää työtään kenellekään. Se kyseenalaistaa koko työhistorian tarpeellisuuden. Oliko minusta koskaan mitään hyötyä kenellekään?

Tarpeettomasta tulee syrjästäkatsoja melkein väkisin. Vaikka kuinka yrittäisi pysyä mukana maailman menossa, se ei onnistu, ellei ole minkäänlaista jalansijaa mihin tarttua. Olen viime päivinä opettanut maahanmuuttajanaisia – osin liki ikäisiäni henkilöitä – joiden on pitänyt aloittaa alusta uudessa maassa. Huomasin yhden yhdistävän tekijän ja se oli periksi antamattomuus. Jos oli pienikin mahdollisuus päästä eteenpäin, he käyttivät sen. He ottivat hiekanmurusen ja rakensivat sen jalansijaksi, josta ponnistivat eteenpäin. Näin vahvana tähän selviytymispiirteeseen en ole törmännyt aiemmin.

Toivoisin itse kykeneväni samaan. Jos en pääse eteenpäin, en lannistuisi, vaan kääntäisin vielä yhden kiven. Löytäisin uuden polun, rakentaisin päiviini merkitystä ja tarkoitusta. Viisikymppisenä minun on vielä helppo miettiä, että vaikka olen tarpeeton nyt, en ole sitä ehkä aina. Jos olisin kolmekymppinen ilman työtä, minua ehkä pelottaisi enemmän se, etten työllisty enää koskaan. Että hukkaan hiekanmuruseni, en pysty rakentamaan siitä enää jalansijaa. Että olen jo unohtanut sen, miten ollaan tarpeellinen.

Eeva Heinonen on työskennellyt asiantuntijana palvelualalla, minkä lisäksi hän toimii ammattijärjestäjänä ja luennoi aiheesta kansalaisopistoissa. Lue Heinosesta kertova juttu Monitoiminainen vauhdissa.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)