HYVINVOINTI

Mainos
TEKSTI SANNA IRANTA KUVA JOONA IRANTA JA UNSPLASH | 9.12.2015 | KOLLEGA.FI
Anna aikaa siirtymille

Olen aina pitänyt matkustamisesta. Enkä nyt tarkoita varsinaista perilläoloa – vaikka kivaa sekin on – vaan itse siirtymää. Erityisesti junassa tai lentokoneessa oloa. Sitä kuinka maisemat vaihtuvat ja näkee siirtyvänsä paikasta toiseen. Juuri nyt ei voi tehdä mitään. Voi vain nauttia matkasta.

Sanna Iranta on hidastamiseen keskittynyt meditaatio-ohjaaja ja yrittäjä.
Sanna Iranta on hidastamiseen keskittynyt meditaatio-ohjaaja ja yrittäjä.

Sanotaan, että siirtymät lasten kanssa ovat vaikeita. Päiväkotiin lähtö, pukeminen, riisuminen, leikin keskeyttäminen päivällisajan koitettua. Väitän, että sama pätee aikuisiin. Miksi? Koska siirtymiselle varataan liian vähän aikaa tai se aloitetaan liian myöhään.

Flow-tila on upeaa töissä ja vapaalla. Sen keskeyttäminen on tahmeaa ja vastenmielistä. Paineen alla on vaikea jättää ilmaa tekemisten väliin. Kiire jää helposti päälle. Yhtäkkiä huomaa loman alkaneen ilman, että on lainkaan ehtinyt hidastaa. Ja vauhti törmää kuin seinään!

Miten Sinä annat itsellesi siirtymäaikaa? Juoksetko paikasta toiseen, koska olit yltiöoptimistinen siirtymäajan suhteen?  Oletatko muutoksen sujuvan tuosta noin vain ilman totuttelua?

Siirtymät tilasta ja tekemisestä toiseen tarvitsevat aikaa. Muutoksiin tottuminen vie aikaa. Lasten siirtymiä ennakoidaan, ja niin kannattaisi aikuisenkin. Matkalla siirtymä saa aikaa itsestään, mutta entä arjessa?

Itse olen juuri muuttanut ja huvittuneena seuraan ajatuksiani siitä, kuinka muuttolaatikoiden pitäisi olla jo tyhjät. Jos niiden pakkaamiseen meni kolme viikkoa, ehkä purkamiseenkin voi antaa kulua aikaa! Keho ja tavarat ovat jo uudessa kodissa mutta henki vielä matkalla.

Muissa töissäni olen huomannut välillä vaatimukseen ”pakko tehdä täysillä loppuun asti”. Usein suorittamisen sijaan kyse on myös innostuksesta ja työn virtauksesta – ei malttaisi keskeyttää vaikka seuraava asia olisi ihan yhtä innostava. Saati sitten jos seuraava asia ei ole kovin innostava.

Välillä kyseessä taas on tiedostamaton uskomus, joka vaatii tekemään, vaikka oikeasti ei olisi pakko. Kunnes herää siihen, että oikeastaan tässä onkin varaa ottaa rennommin. Oli syy uppoutumiseen ja puurtamiseen mikä tahansa, täysillä tekemisestä siirtymä lähtöön tai varautuminen yllättäviin asioihin tulee vaikeaksi.

Kuva unsplash.com
Kuva unsplash.com

Pienillä keinoilla voi helpottaa siirtymiä ja omia mielialojaan niiden yhteydessä. Minulle tulee mieleen seuraavia:

Ennakointi. Muistutus, hälytys, tai muu ennakointi reilusti aiemmin kuin viisi minuuttia ennen siirtymää. Parhaimmillaan vaikka tuntia tai puolta aiemmin.

Rutiinit ja riitit. Kehitä jokin siirtymäriitti työn ja vapaa-ajan välille, jonka toistat joka päivä. Se voi olla päivän päättävä vartti, jonka aikana kirjaat ylös seuraavan päivän työt, jolloin ne eivät pyöri päässä koko iltaa. Se voi olla kappale, jonka kuuntelet kotimatkalla. Konttori-sarjan amerikkalaisversiossa kuunneltiin yhdessä vaiheessa ”Closing time” aina viideltä. Jotkut kotona työskentelevät kävelevät korttelin ympäri ”töistä kotiin”.

Nollaus. Mikä olisi parempi hetki tehdä meditaatio- tai rentoutusharjoitus kuin ennen ”toisen työpäivän” alkua? Eli ennen kuin haet lapset hoidosta tai lähdet harrastuksiin. Anna tilaa tunteille ja ajatuksille, joita muutos herättää. Tarkkaile ja huomaa, mitkä niistä pyytävät toimintaa tai tilanteen muuttamista ja mitkä menevät ohi itsestään, kun niiden antaa mennä.

Arkipäivän rutiineja voi soveltaa myös lomalle laskeutumiseen ja jouluvalmisteluihin. Monilla on paniikki päällä saada tietyt asiat tehtyä ennen lomaa. Mitä jos hyväksyisit jo etukäteen, että kaikki ei tule tehtyä? Ote ehkä rentoutuu hieman. Tee tärkeimmät ja anna muiden jäädä! Ja etenkin joulussa, onko lopulta tärkeintä tekeminen vai oleminen?

Aina ei tarvitse vältellä kiirettä ja stressiä, monesti niistä on hyötyäkin. Mutta niitä ei kannata ottaa työkavereiksi tai jatkuvaksi vieraaksi. Kuten mieli ja ajatukset, stressikin on ihan hyvä renki mutta huono isäntä.

Uuden vuoden äärellä suosituille elämänmuutoksillekin voi antaa aikaa. Asioiden haluaisi usein tapahtuvan nopeammin kuin niille on luonnollista. Annatko aikaa siirtymälle sohvaperunasta lenkkeilijäksi vai luovutatko alkumetreillä, koska et jaksa vielä juosta viittä kilometriä? Vaaditko uudessa työssä tai ihmissuhteessa itseltäsi samaa tai enemmän kuin ennen – vai myönnätkö aikaa tutustumiselle ja opettelulle?

Anna siirtymäaikaa itsellesi, työtovereillesi ja läheisillesi. Leppoisaa loppuvuotta!

Sanna Iranta on sosiologi, meditaatio-ohjaaja ja yrittäjä, joka myös tanssii ja opettaa flamencoa. Lisätietoja Irannasta löydät osoitteesta www.hidastamo.fi. Lue myös Irannasta aiemmin kirjoitettu juttu Meditoiva maailmanparantaja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)