Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Itkupotkuraivarit saattavat olla arkipäivää lapsiperheissä, mutta työpaikalle ne eivät oikein sovi. Ei silti, näkee niitä sielläkin. Voivat vähän jopa hauskuttaa työpäivää, jos oikein överiksi menee, mutta useimmiten seurauksena on vain vaivautunut tunnelma.

Itkupotkuraivarin saanut on vahvasti eri mieltä toisen kanssa, olipa se sitten pomo tai puoliso, työkaveri tai naapuri. Hän kyseenalaistaa äänekkäästi paitsi vastapuolen näkemyksen, myös tämän ammattitaidon, asiantuntemuksen, koulutuksen, maailmankatsomuksen, ihmiskäsityksen ja ulkonäön. Ikään kuin samalla suunavauksella, kaupan päälle.

Jälkeenpäin hän saattaa vähätellä sanomisiaan, että ei tarkoittanut, ei oikeasti ajattele niin, nyt vain suututti, sanoi mitä sylki suuhun toi ja parhaimmillaan pyytää anteeksi. Ei aina. Suunsa avannut saattaa olla niin vahvasti mielipiteensä vallassa, ettei huomaa, että sen varjolla ei sovi loukata toista ihan miten huvittaa.

Itkupotkuraivarityypin kanssa on kuitenkin mahdollista tulla toimeen, hänhän on rehellinen antaessaan palautetta. Useimmiten ei jää epäselväksi, mitä mieltä hän on. Ei kenellekään, joka sattuu saman neliökilometrin sisälle.

Vastakkainen tyyppi on sitten se, joka ei sano, mitä ajattelee. Ei kerro mieluusti mielipidettään, ja jos on pakko, sanoo jotain ympäripyöreää. Saattaa nyökytellä tai olla hiljaa, mutta oleellista on, ettei tee mitään. Ei keskustelun aikana eikä sen jälkeen. Toinen saattaa olla pitkäänkin siinä luulossa, että näinhän me yhdessä sovittiin, kunnes käy ilmi, ettei hän ole sopinut mitään.

Tai jos on sopinut, niin tuli sen jälkeen toisiin ajatuksiin ja päätti, että tekeekin muulla tavalla. Luonnollisesti hän ei ilmoita siitä mitään toiselle – mitäpä näitä, hänhän tietää, miten tekee ja se lienee pääasia. Ketä on luoja siunannut passiivisaggressiivisella työkaverilla tai puolisolla, tietää heti, mistä puhutaan. Harvalla on sellaista ystävää, sillä tällaiseen henkilöön ei voi luottaa. Hän ei sitoudu, hän ei halua. Mutta ei kerro sitä välttämättä kenellekään. Ei vaan tee.

Tällaisen henkilön kanssa onkin vähän vaikeampi tulla toimeen. Et voi tietää, mitä mieltä hän on. Et voi tietää, tekeekö hän, kuten on sovittu, vai jättääkö tekemättä. En välttämättä luottaisi ydinvoimalan valvontatehtäviä tällaisen tyypin harteille.

Jos näistä kahdesta pitäisi valita mieluisampi työtoveri, ottaisin sen raivarityypin, ja ostaisin korvatulpat. Itse en haluaisi kuulua kumpaankaan ryhmään. Haluaisitko sinä?

Eeva Heinonen työskentelee asiantuntijatehtävissä palvelualalla. Hän on myös ammattijärjestäjä, ja luennoi aiheesta kansalaisopistoissa. Lue Heinosesta kertova juttu Monitoiminainen vauhdissa.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.