Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Törmäsin jälleen tilanteeseen, jossa läsnäolijat mustamaalaavat poissaolijaa. Olen huomannut, että kun poissaolija vaihtuu, samat ihmiset alkavat mustamaalata seuraavaa kohdetta. Ikävä piirre – mutta niin inhimillinen.

Joskus kohde poikkeaa niin herkullisesti muista, että ilmeisesti on suorastaan pakko jäädä ihmettelemään pidemmäksikin aikaa toisen omituisuutta. Ehkä hän on erilainen ulkonäöltään, ehkä poikkeuksellinen ajattelultaan, katselee vääriä televisio-ohjelmia, syö vääränlaista ruokaa. Ehkä tiedetään, että hänen asuinpaikkakunnallaan kasvaa vain kieroja ja luonnonvääriä ihmisiä, ehkä hänellä on liikaa tai liian vähän painoa, pituutta tai kengännumeroa. Ehkä hän pukeutuu omituisesti, puhuu liikaa tai liian vähän. Kuuluu vähemmistöön tai on liian tavallinen, on liian älykäs tai liian tyhmä. Liian suurpiiteinen tai liian tarkka.

Paljon parjausta saavat osakseen esimiehet, se kuuluu ikään kuin työnkuvan luontaisetuna. Poliitikot suorastaan asettavat itsensä ehdolle pilkan kohteeksi. Poliisi ja sosiaalitädit, parkkipirkot ja muut inhimillisen elämän pienet koettelemukset, eikö näitä ammattikuntia ole kuin luotu vähättelyä ja mustamaalausta varten.

Ja mistä muusta sitä kahvitauoilla voisi puhuakaan, kuin koetuista vääryyksistä, todellisista tai kuvitelluista. Kanssaihmisten omituisuuksista, niistä sitä riittää jutun juurta. Ei aina jaksa jauhaa vain säästä. Kun pilkan kohde ilmestyy näköpiiriin, porukka vaikenee. Alkaa puhe siitä säästä, on satanut, paistanut tai olla höllöttänyt helteitä. – Ja nyt täytyy kuule painua kiireesti takaisin pulpetin ääreen. Harmitonta hupia, työtä tekevän etuoikeus ja työpaineiden purkua? Vai eristämistä, mustamaalausta ja työpaikkakiusaamista? Helposti yksi porukasta valikoituu syntipukiksi, jota toisten on suorastaan suotavaa parjata.

Kohteelle se ei ole harmitonta. Silloin onkin päästy jo etenemään prosessin seuraavaan vaiheeseen, kiusaamiseen. Kiusaaminen on nykyisin hyvin muodikasta – ainakin puheenaiheena. Esiintyy päiväkotikiusaamista, sisaruskateutta, koulukiusaamista, työpaikkakiusaamista ja epäilemättä hetken kuluttua alamme olla tietoisia myös vanhusten palvelutalokiusaamisesta. Luultavasti hautausmaa on ainoa paikka, jossa voimme välttyä mahdollisuudelta tulla kiusatuksi.

Paitsi, jos emme lähtisikään tälle linjalle ollenkaan. Jos toinen on sinua loukannut, miksipä et ottaisi asiaa puheeksi hänen kanssaan. Jos hänen olemuksensa, tapansa toimia tai ajatuksensa kiusaavat sinua, miksipä et keskustelisi siitä hänen kanssaan. Antaisitko toiselle mahdollisuuden ottaa palaute vastaan kasvotusten? Pystytkö hyväksymään toisen erilaisuuden? Uskaltaisitko sinä kääntää itsellesi selkäsi?

Eeva Heinonen on professional organizer eli ammattijärjestäjä, ja hän toimii Suomen ammattijärjestäjien yhdistyksessä, www.ammattijarjestajat.fi. Heinonen kouluttaa kansalaisopistoissa aiheesta, mutta työskentelee asiantuntijatehtävissä palvelualalla. Lue Heinosesta kertova juttu Monitoiminainen vauhdissa.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.