Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tunnustan. Parin viikon takainen Hesarin Työelämäosion artikkeli ”Työn on oltava intohimo” (HS, Työelämä 7.9.2014) sai karvani nousemaan. Olen aikaisemminkin kirjoittanut kolumnin yhdessä Elina Yrjölän kanssa siitä, että intohimopuhetta pursuaa joka tuutista, jopa ärsytykseen asti.

Koska ihmisen mieli on rakentunut vertailemaan, hiipii intohimohypetyksen keskellä monen työstään pitävän ihmisen päähän ikävä ajatus: minussa tai työssäni on jotakin vikaa, kun työ ei ole intohimoni.

Ihminen tarvitsee elämäänsä intohimoa: esimerkiksi makuuhuoneessa, kasvihuoneessa ja tangotunnilla intohimosta on kiistatonta iloa ja hyötyä. Silmiini ei kuitenkaan ole osunut tutkimusta, joka osoittaisi, että intohimo olisi välttämätön elementti työhyvinvoinnin tai tuloksellisuuden kannalta. Hyvä työelämä – ja hyvä elämä yleisemminkin – rakentuvat monenlaisista asioista. Positiivisen psykologian tutkijat ovat kiteyttäneet viisi elementtiä, jotka näyttävät olevan tärkeitä hyvinvoinnin lähteitä. Nämä viisi ovat: positiiviset tunteet (joihin intohimokin yhtenä tunteena kuuluu), tekemiseen uppoutuminen, kokemus aikaansaamisesta, merkityksellinen tekeminen sekä hyvät ihmissuhteet.

Mietin kesällä useammankin kerran tunnenko intohimoa työtäni kohtaan. Tulin siihen lopputulokseen, että en. Pidän työstäni kovasti ja koen usein olevani etuoikeutettu, koska saan tehdä niin merkityksellisestä, monipuolista ja syvältäkin koskettavaa työtä ihmisten kanssa. Mutta ei työ silti ole minulle intohimo.

Mietin muitakin elämäni tärkeitä asioita: parisuhdetta, lapsia, perhettä, ystäviä, harrastuksia. Suhtaudunko johonkin näistä intohimoisesti?

Parisuhteessa olen, onneksi, saanut kokea intohimoisia hetkiä ja vaiheita, mutta muihin elämän tärkeisiin asioihin liitän toisenlaisia määrittelyjä. Jotakin tavallisempaa, maanläheisempää, konkreettisempaa. Puutarhanhoidosta on tullut minulle mieluinen harrastus, mutta ei sekään ehkä ole niin tärkeää, että kokisin suurta intohimoa hortensioita juurruttaessani.

En vastusta sitä, että ihminen tekee työnsä intohimoisesti. On suorastaan ilo päästä seuraamaan ihmisiä, jotka tekevät työtään sydämellä ja suurin tuntein. Mutta se, että työn on oltava intohimo, käskymuodossa, on kyseenalaistettava. Intohimosta ei saa tulla vaatimus eikä tavoite. Mitä enemmän intohimoa tavoittelee, sitä varmemmin se karkaa käsistä.

Annamari Heikkilä on laillistettu psykologi ja filosofian tohtori. Löydät hänestä lisää tietoa sivulta http://psykologinenpaaoma.fi/

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.