Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Teini-iästä lähtien töitä paiskinut Susanna Blomqvist on vauhdikas ja aikaansaava nainen. Nuorempana lentoemännän ammatista haaveillut Blomqvist päätyi pankkiuran kautta sukunsa yritykseen, jota hän nyt menestyksekkäästi johtaa.

Saintex Osakeyhtiön toimitusjohtajana työskentelevä Susanna Blomqvist on tottunut tarttumaan toimeen. Jo 13-vuotiaana hän työskenteli kukkakaupan jouluapulaisena ja kaupan kassana eikä tahti ole vanhemmiten laantunut.

– Alun perin kävin Porvoon matkailualan oppilaitoksen ja valmistuin iteronomiksi. Suuri haaveeni oli lähteä ulkomaille ja ryhtyä lentoemännäksi, Blomqvist kertoo.

Blomqvist kävi Air Europan espanjankielisen lentoemäntäkurssin Mallorcalla, mutta ei koskaan päässyt harjoittamaan ammattia puuttuvan työluvan vuoksi.

– En malttanut jäädä odottamaan työluvan saamista, sillä se olisi kestänyt kuukausia.

Suomeen palattuaan Blomqvist työskenteli määräaikaisissa tehtävissä pankissa ja suoritti työn ohessa yo-merkonomin tutkinnon. Oman yksiön hankittuaan hän ahkeroi töissä kellon ympäri: aamuisin turvatarkastajana Delta Airlinesillä, päivällä toimistotarvikkeiden myyjänä ja illalla Tapsan Isojaon kassalla.

– Halusin tienata rahat lainanmaksuun.

Uran huipulla

Elämä vei eteenpäin ja Blomqvist tapasi miehensä Benin, meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa. Äitiyslomansa päätyttyä Blomqvist etsi töitä ja haki seitsemää eri paikkaa. Omaksi yllätyksekseen hänet kutsuttiin haastatteluun ruotsinkieliseen Ålandsbankeniin.

– Olin aina sanonut, etten ikinä tule tarvitsemaan ruotsia enkä matematiikkaa. Nyt kuitenkin olin naimisissa suomenruotsalaisen kanssa ja pääsin töihin suomenruotsalaiseen pankkiin.

Ålandsbankenissa ura urkeni ja Blomqvist eteni kassalta loppujen lopuksi rahoitusasiantuntijaksi. Konttorissa oli hyvä yhteishenki ja Blomqvist viihtyi työssään.

– Minulla oli upea toimistohuone Aleksilla ja olin urani huipulla, mutta siitä huolimatta halusin tehdä vielä jotain muutakin.

Elettiin 2000-luvun alkupuolta ja Blomqvistin isä alkoi houkutella tytärtään muovituotteita valmistavaan Saintex Osakeyhtiöön, jonka hän omisti puoleksi serkkunsa kanssa.

– Sanoin isälleni, etten tiedä mitään muovista, mutta hän puhui minut ympäri ja vuoden 2003 alussa aloitin yrityksen myynti- ja markkinointipäällikkönä.

Jo saman vuoden lopussa Blomqvist osti isänsä serkun ulos yhtiöstä yhdessä miehensä kanssa.

– Pyysin myös mieheni mukaan Saintexiin, sillä halusin tehdä firmasta aidon perheyrityksen.

Kohtalona heijastimet

Markkinointihenkinen Blomqvist alkoi miettiä, mitä uutta voisi tuoda yritykseen. 65 vuotta toiminut Saintex oli perinteisesti tehnyt muun muassa muovikansioita, adressikansia, rengaskansioita ja kirjoitusalustoja.

– Asuimme siihen aikaan Sipoossa uudella lapsiperheitä täynnä olevalla asuinalueella, jossa ei vielä ollut edes katuvaloja. Siellä pimeässä kulkiessani sain idean heijastimista, ja ajattelin, että niistä tulee minun juttuni.

2000-luvun alussa heijastimet olivat tyypillisesti kovasta muovista valmistettuja pankkien tai vakuutusyhtiöiden persoonattomia logoheijastimia. Blomqvistin ideana oli tehdä pehmeitä, värikkäitä ja kuvioituja heijastimia.

– Otin yhteyttä Paola Suhoseen, joka oli silloin aloitteleva taiteilija. Hän innostui aiheesta ja alkoi suunnitella meille heijastimia.

Koska pehmeät heijastimet olivat silloin aivan uutta, Blomqvist tarjosi niitä kotimaisille yrityksille kuten Marimekolle, Finlaysonille ja Pentikille.

– Olemme tehneet valtaosan suomalaisten firmojen heijastimista. Niitä on kertynyt jo monta sataa.

Nykyään Blomqvist näkee kaiken mahdollisina heijastimina. Hän saattaa suunnitella näkemälleen firmalle heijastimen, painattaa mallikappaleen ja lähettää sen tarjouksen kera potentiaaliselle asiakkaalle.

– Teemme heijastimet omalla tehtaallamme, joten ne ovat taatusti laadukkaita ja kotimaisia. Eikä suomalainen työ ole niin kallista kuin luullaan. Hintaeroa kiinalaisiin heijastimiin ei ole kuin muutama sentti, ja rahat jäävät Suomeen.

Sukupolvi vaihtuu

Vuonna 2010 Blomqvistin isä jäi eläkkeelle ja Susanna otti toimitusjohtajan tehtävät haltuunsa. Sen myötä myös johtamistyyli talossa muuttui. Aiemmin johtajien ja työntekijöiden välissä ollut työnjohtaja sai väistyä.

– Isäni  oli vanhan ajan patruunatyyppinen johtaja, kun minä taasen uskon tiimin voimaan. Aloin purkaa raskasta organisaatiorakennetta ja antaa vastuuta työntekijöille, jotka ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita.

Nykyään yrityksessä työskentelee yhteensä kolmetoista ihmistä, joista yhdeksän on tehtaan puolella. Huonoista ajoista huolimatta Blomqvist ei ole joutunut irtisanomaan eikä lomauttamaan ketään.

– Olemme sinnitelleet pari viimeistä vuotta, mutta nyt on selvästi tapahtunut käänne parempaan. Tilauksia on tullut taas entiseen tahtiin.

Blomqvist on yrityksestään ja sen työntekijöistä ylpeä. Hän pyytää asiakkaan käymään tehtaalla, aina kun se vaan on mahdollista.

– Kun ihmiset näkevät, että me todella teemme tuotteet täällä, he hämmästyvät ja vaikuttuvat.

Kansainvälistyminen tähtäimessä

Blomqvistilla riittää puuhaa myös yrityksen ulkopuolella. Hänet on äskettäin valittu EK:n yrittäjävaltuuskuntaan, minkä lisäksi hän toimii Suomalaisen Työn Liiton johtoryhmässä varajäsenenä.

– Olen juuri niissä paikoissa, joissa minun pitääkin olla heiluttamassa Suomen lippua ja kertomassa, miten ihmisiä työllistetään.

Viime vuoden lopussa Saintex liittyi ELY-keskuksen yritysrinkiin, joka pyrkii Etelä-Kiinan ja Hongkongin markkinoille. Blomqvist oli yhdessä seitsemän muun firman edustajan kanssa Hongkongissa, jonne yritys vie heijastimia.

– Tämä on meidän vastaiskumme. Kun aasialaiset tuovat Suomeen bulkkiheijastimia, niin me viemme sinne brändättyjä designheijastimiamme.

Yritys on aiemmin vienyt heijastimia myös Japaniin ja Australiaan, ja taiteellinen sulka-heijastin on päässyt peräti Yhdysvaltojen modernin taiteen museoon.

Sählyä ja marttoja

Työ vie helposti mennessään, mutta Blomqvist on pitänyt kiinni myös vapaa-ajastaan. Työtunteja hänelle kertyy 45 viikossa, ja kotiin hän ennättää viimeistään kuuteen mennessä.

– Kotona minua odottaa kolme kouluikäistä lasta. Kotona olen läsnä, sillä olemme sopineet mieheni kanssa, että sähköpostia ei lueta työajan jälkeen.

Vapaa-aikanaan Blomqvist pelaa sählyä sekä harrastaa joogaa ja kävelemistä. Hän on myös mukana hyväntekeväisyyttä harrastavissa Rotareissa ja kuuluu Marttaliittoon.

– Sählyssä käyn joka maanantai. Suurin osa sählyjengiläisistämme on marttoja. Meillä joka kerta kovat ottelut, koska olemme kaikki voitontahtoisia naisia.

Elämäntapaansa Blomqvist ei enää vaihtaisi pois. Vaikka yrittäjyydessä on paljon vastuuta, on sen suoma vapaus hänelle tärkeää.

– Nautin etenkin siitä, että tässä työssä ei tule koskaan valmiiksi. Aika ei käy pitkäksi, kun pitää aina keksiä jotain uutta.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.