Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Kumman valitset: sen, mistä hyödyt eniten, vai sen, mikä on hyvää ja oikein?

Useimmat meistä valitsevat hetken mietittyään vaihtoehdoista jommankumman. Aristoteles sen sijaan olisi vähääkään arvelematta ottanut ilman muuta molemmat.

Aristoteleelle oli itsestään selvää, että se, mikä on hyvää ja oikein, on myös mitä suurimmassa määrin ihmisen omien etujen mukaista. Aristoteelisen näkemyksen mukaan hyveet ja niiden mukainen toiminta ovat paitsi kaiken eettisyyden ydin myös hyvän elämän välttämätön edellytys. Ihminen, joka ei ole omaksunut hyveitä, ei voi elää hyvää elämää eikä saavuttaa onnellisuutta. Siksi hyveet eivät ole tärkeitä ainoastaan niille, jotka haluavat olla ihmisinä hyviä, vaan jokaiselle, joka vähänkin ajattelee omaa parastaan.

Yritys- ja yhteiskuntaeettisen pohdinnan kannalta kiinnostava kysymys on, voiko Aristoteleen hyveen määritelmässä olion paikalle sijoittaa yrityksen tai organisaation. Aristoteelisen näkemyksen mukaan tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että hyveitä noudattava yritys saisi eettisyydestään selvää hyötyä. Ainakin yhden esimerkin valossa näin näyttäisi todella olevan.

Julkisuudessa moneen kertaan esitetty väite on, että Nokian menestystarinan takana olivat ennen kaikkea arvot ja aivan erityisesti se, miten yrityksessä arvoihin suhtauduttiin. Toisin kuin monessa muussa suuryrityksessä Nokiassa arvot eivät jääneet vain koristeiksi vuosikertomusten lehdille. Ne jalkautettiin yrityksen joka tasolle ja niiden toteutumisesta kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa pidettiin tiukasti kiinni.

Arvot ja hyveet ovat läheistä sukua toisilleen. Samat asiat – sellaiset kuin avoimuus, rehellisyys tai luotettavuus – voivat olla joko arvoja tai hyveitä riippuen siitä, millainen rooli ja merkitys niille annetaan. Arvoina ne ovat ideaaleja, joihin pyritään ja joiden toivotaan ohjaavan valintoja ja ratkaisuja. Hyveistä on kyse silloin, kun arvoista on tullut todellisuutta, kun ideaalit on saatu toimimaan myös käytännössä.

Näin ajatellen 1990-luvun Nokiassa ei ollut enää kyse arvoista vaan hyveistä. Niitä ominaisuuksia, jotka tekevät yrityksestä hyvän, ei tyydytty ainoastaan listaamaan ja laittamaan kultaisiin kehyksiin. Niiden varaan rakennettiin yhtiön koko olemassaolo. Seurauksena olivat ajat, joita muistelevat kaiholla niin vanhat nokialaiset kuin koko kansantalous.

Suhtautumisessaan hyveisiin Nokia käy hyvin esimerkistä, muttei suinkaan ole ainoa laatuaan. Etenkin pk-sektorilla riittää esimerkkejä siitä, miten ratkaiseva merkitys hyveellisyydellä on ollut yrityksen menestystarinaa rakennettaessa.

Tulevaisuuden kannalta tärkeintä on tietää, mitä olemme tavoittelemassa. Uuden Nokian ei välttämättä tarvitse olla maailman pörssit räjäyttävä ICT-jättiläinen. Kansalliseksi ylpeyden aiheeksi ja kansainväliseksi menestystekijäksi voivat yhtä lailla nousta vaikkapa vanhuspalvelut, lastensuojelu tai sinivalkoinen lentoyhtiö. Aristoteelinen hyve-etiikka tarjoaa tähän vanhat mutta edelleen toimivat keinot.

Antti Kylliäinen

Kirjoittaja on eetikko ja uskonnonfilosofi